Abstract

The purpose of the study was to broaden understanding of structural racism by examining the relationships between Indigenous peoples and nation-states in the context of education and how this affects Indigenous lives. This thesis delves into understanding both the theoretical and methodological contributions that more critical analyses can have on: the role of de-colonial approaches to Indigenous health research methodologies so that the most urgent health inequities are addressed through more rigorous and Indigenous specific research processes; and to improve our understanding of the complex interactions that historical and contemporary legacies of residential schools and boarding schools have on the health and well-being of Indigenous populations in Canada and Finland. The research design was a qualitative multiple case study informed by a public health critical race praxis. The study was completed in two phases; consisting of a literature study using content analysis of Indigenous research ethics protocols and policies, in Canada and the Nordic countries; and, three case studies developed from open ended questions from structured interview research comparing discriminatory experiences and its impact on self-perceived health with participants from Six Nations of the Grand River, Canada (n = 25) and the Sámi in Inari, Finland (n = 20); and their family members. The case studies were analyzed using both Western and Indigenous methodologies. Results of Phase one shows how Indigenous resistance to colonial structures within academia in Canada and Finland has resulted in dialogical processes to create an ethical space for working between the differing worldviews of academia and Indigenous communities with the aim to produce ethically valid knowledge. Phase two results shows that regardless of contextual differences of the experiences in Canada and Finland, the main parallel outcomes are similar, i.e. the teachings of shame received in these educational environments. This produces both vulnerabilities and resiliencies and the negative effects of shame require an ongoing healing journey for both individuals and their families and communities at large. Conclusion: For a more in depth understanding of structural racism and its influence on Indigenous health, investigations require methodological choices by both Western and Indigenous methodologies.

Tiivistelmä

Tutkimuksen päämääränä on tuottaa tietoa rakenteellisesta syrjinnästä. Tämä tapahtuu tutkimalla alkuperäiskansojen ja kansallisvaltioiden välisiä suhteita koulujärjestelmissä sekä sitä, miten rakenteellinen syrjintä vaikuttaa alkuperäiskansojen jäsenten elämään. Tutkimuksen kriittinen analyysi tuottaa dekoloniaalisia lähestymistapoja terveystutkimuksen menetelmiin, jolloin tärkeimmät terveyserot paljastuvat alkuperäiskansalähtöisten tutkimusprosessien kautta. Tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä siitä, millaisia väliaikaisia sekä nykypäivään asti ulottuvia vaikutuksia sisäoppilaitoksilla ja kouluasuntoloilla on ollut Kanadan ja Suomen alkuperäiskansojen jäsenten terveyteen ja hyvinvointiin. Väitöskirjan tutkimusasetelma on laadullinen monitapaustutkimus, jossa sovelletaan Critical Health Praxis (PHCR) -menetelmän viitekehystä. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa vertaillaan laadullisen sisällönanalyysin avulla Kanadan ja Pohjoismaiden alkuperäiskansojen tutkimuseettisiä käytäntöjä ja menettelytapoja. Toisessa osassa on kolme tapaustutkimusta, jotka perustuvat strukturoidun kyselytutkimuksen avovastausten syrjintäkokemuksiin ja niiden vaikutuksiin itsekoettuun terveyteen Kanadan ensimmäisten kansojen jäsenillä (Six Nations of the Grand River, n = 25) sekä Suomen saamelaisilla (Inarin kunta, n = 20). Tapaustutkimuksissa sovelletaan alkuperäiskansalähtöisiä ja länsimaisia tutkimusmenetelmiä. Tulokset osoittavat, että alkuperäiskansojen vastustus kolonialistisia akateemisia rakenteita kohtaan Suomessa ja Kanadassa on synnyttänyt dialogisia prosesseja, joiden avulla voidaan luoda eettistä tilaa tiede- ja alkuperäiskansayhteisöjen maailmankuvien yhteensovittamiseksi ja eettisesti hyväksyttävän tiedon tuottamiseksi. Toisen vaiheen tulokset osoittavat, että vaikka Kanadan sisäoppilaitosten ja Suomen kouluasuntoloiden yhteiskunnalliset lähtökohdat ja käytännön toteutustavat eroavat toisistaan, lopputulos on samansuuntainen: kouluympäristön aiheuttama häpeä, joka tuottaa sekä haavoittuvuutta että resilienssiä. Kielteisten kokemusten työstäminen vaatii pitkää, parantavaa prosessia, joka koskee niin yksilöitä, perheitä kuin yhteisöjäkin. Johtopäätöksenä todetaan, että tarvitaan sekä länsimaisia että alkuperäiskansalähtöisiä tutkimusmenetelmiä, jos halutaan ymmärtää syvällisesti rakenteellista syrjintää ja sen vaikutuksia alkuperäiskansojen terveyteen ja hyvinvointiin.