Abstract

This study focuses on touch in preschools’ relations. Relations in this study are understood as relations between the humans and the world. In these relations touch has a meaningful role. The research question is: How is touch shaped in preschools’ relations? The meaning of touch for being a human has been acknowledged, but less is known about what comes to exist through touch in the relations of preschools. This study aims to deepen existing understanding of touch as multisided, created in and creating relations in the everyday life of preschools. The study is located in the fields of childhood research and teacher research and its theoretical approach is in line with the philosophy of embodiment and narrativity. Philosophy of embodiment is reflected mainly through the writings of Maurice Merleau-Ponty. In addition, the feminist theories of embodiment and touch have inspired the study. Narrativity is understood holistically, which means that besides verbal stories, also the embodied ways to narrate are seen as meaningful. The data was collected in 2015–2018 in Finnish preschools and consists of group discussions with early childhood educators and video recordings. The results show that touch in the relations of preschools is multisided. On the one hand, touch is shaped in the situations of everyday life. On the other hand, touch is intentionally used to set boundaries and touch itself has boundaries. The touch cultures in preschools are shaped in intertwining of relations where situation and intention are meaningful. In these relations the past experiences of touch are always present. The study challenges the traditional “good touch—bad touch” dichotomy and emphasizes touch as wider relational phenomena. In addition, the study introduces the concept of love and by doing so, opens the space for reflection of the role of loving touch in the relations of preschools.

Tiivistelmä

Tutkimuksessa tarkastellaan kosketusta päiväkodin suhteissa. Suhteisuus ymmärretään tässä sekä ihmisten välisenä että laajemmin ihmisten ja maailman välisenä suhteena, jossa kosketuksella on merkittävä rooli. Tutkimuksessa kysytään, miten kosketus rakentuu päiväkodin arjen suhteissa. Kosketuksella on osoitettu olevan merkitystä ihmisyydessä, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mitä tulee olemassa olevaksi kosketuksen kautta päiväkodin arjen suhteissa. Tutkimuksen tavoitteena onkin syventää ymmärrystä kosketuksesta suhteissa rakentuvana ja suhteita rakentavana, moniulotteisena ilmiönä kasvatuksessa ja myös laajemmin yhteiskunnassa. Lapsuuden- ja opettajatutkimuksen alueille paikantuvan tutkimuksen lähtökohdat ovat ruumiillisuuden filosofiassa ja kerronnallisessa tutkimuksessa. Ruumiillisuuden filosofiaa tarkastellaan erityisesti Maurice Merleau-Pontyn kirjoitusten valossa. Lisäksi tutkimusta ovat inspiroineet feministiset teoriat ruumiillisuudesta ja kosketuksesta. Kerronnallisuus ymmärretään tässä tutkimuksessa kokonaisvaltaiseksi kerronnaksi, jossa merkitystä on paitsi sanoilla myös ruumiillisella tavalla kertoa. Tutkimusaineisto, joka koostuu videoaineistosta ja päiväkotien työntekijöiden kanssa käydyistä ryhmäkeskusteluista, on koottu vuosien 2015–2018 aikana. Tutkimustulokset osoittavat, että kosketus päiväkodin suhteissa on moniulotteinen ilmiö. Kosketus syntyy arjen hetkissä, spontaanina tapana tavoitella yhteyttä toiseen. Toisaalta taas kosketus on intentionaalinen: sillä pyritään rajoittamaan, mutta kosketusta myös rajoitetaan. Päiväkodin kosketuskulttuuri rakentuu suhteiden punoutumana, jossa merkityksellistä on hetkellisyys ja intentio. Siinä ovat aina läsnä koskevien ja kosketettavien aiemmat kokemukset kosketuksesta. Tutkimus haastaa perinteisen hyvä-paha-kosketus–dikotomian sijaan pohtimaan kosketusta laajemmin suhteisena ilmiönä. Lisäksi se nostaa esiin rakkauden osana päiväkotien kosketuskulttuuria. Näin avataan keskustelu siitä, mitä rakastava kosketus päiväkodin suhteissa saa aikaan.