Tutkimuksen lähtökohtana on vuorovaikutus ja kuvallinen ilmaisu. Taustalla toimii oma kiinnostukseni taidekasvatukseen, ilmaisutaidollisiin aineisiin ja erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin. Niin koulussa kuin päiväkodissakin aikuisen ja lapsen välisiä kohtaamisia tapahtuu valtavan paljon yhden päivän aikana. Tutkimuksessa tuodaan esille seikkoja, jotka vaikuttavat näiden kohtaamisten laatuun tietyn toiminnan aikana.

Tutkimuksessa nostetaan esille seikkoja, jotka vaikuttavat aikuisen ja lapsen väliseen vuorovaikutussuhteeseen, vuorovaikutuksen onnistumiseen ja vastavuoroisuuteen tai vuorovaikutuksen epäonnistumiseen ja loppumiseen taidekasvatustilanteessa. Tutkimuksen taustateorioina ovat Vygotskin ja Piaget’n teoriat. Vygotskin teorian mukaan kehitys on aina tulosta sosiaalisesta vuorovaikutuksesta kun taas Piaget’n teoria korostaa lapsen yksilöllistä aktiivisuutta enemmän kuin vuorovaikutuksen merkitystä vaikka sekin on tärkeä. Tutkimuksessa tuodaan myös esille lähikehityksen vyöhykkeen merkitys lapsen oppimisessa ja vuorovaikutustilanteissa. Lähikehityksen vyöhykkeellä tarkoitetaan lapsen taitotason rajavyöhykettä, jolla toimiessaan lapsi alussa tarvitsee apua aikuiselta tai taitavammalta lapselta ja harjoittelun jälkeen kykenee selviytymään samoista tehtävistä itsenäisesti. Teoriaosassa tarkastellaan myös lapsen kuvallisen ilmaisun kehityksen eri vaiheita ja yhdessä maalaamisen merkityksiä.

Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytetään videoanalyysia. Videot ovat Kajaanin opettajankoulutusyksikön Silmu-kerhossa vuonna 2005 kuvattua materiaalia. Tutkimusmateriaalissa lapsi tai useampi lapsi maalaa yksin, yhdessä toisten lasten kanssa tai yhdessä aikuisen kanssa kertoen samalla maalauksestaan tarinaa. Analyysi kohdistuu sekä lapsen ja aikuisen että lapsen ja toisen lapsen väliseen vuorovaikutukseen, vuorovaikutuksen laatuun ja sen kehittymiseen johtaviin tekijöihin kolmessa kategoriassa. Verbaalisen vuorovaikutuksen lisäksi tutkimuksessa nostetaan esille nonverbaalisen vuorovaikutuksen merkitystä.

Tutkimustulokset jaetaan kolmeen kategoriaan. Ensimmäisessä aikuinen toimii aktiivisena osapuolena, esittää paljon kysymyksiä ja pyrkii viemään tilannetta aikuisen valitsemaan suuntaan. Tässä vaiheessa aikuinen on valinnut aiheen lasten maalauksille ja yrittää saada lapset kiinnostumaan valmiista aiheesta. Aikuinen toimii aktiivisena vuorovaikutuksen osapuolena ja lapset ovat varsin passiivisia. Seuraavassa episodissa aikuinen antaa lapselle tilaa ja aikaa reagoida aikuisen ideoihin ja kehitellä omia ideoita. Aikuinen ei enää tuo esille omaa ennakolta valitsemaansa aihetta, vaan kysyy lapselta, mitä hän haluaa maalata. Kolmannessa episodissa lapsi ottaa aktiivisemman roolin tarinan kerojana ja lopulta myös aikuisen mukaan tarinaansa. Aikuisen rooli ei ole enää aktiivinen vaan aikuinen kuuntelee lasta. Aikuinen eläytyy lasten tarinaan saa aikaan muutoksen maalaustilanteen tunnelmassa. Kaikki tilanteet ovat lämminhenkisiä.

Tutkimuksen tuloksissa nostetaan esille konkreettisesti, kuinka pienillä asioilla aikuinen voi vaikuttaa vuorovaikutustilanteeseen lapsen kanssa ja kuinka vuorovaikutusta voi viedä eteenpäin. Aikuisen ja lapsen välisiä vuorovaikutustilanteita on perheissä, kouluissa, päiväkodeissa, kerhoissa. Aikuisen kannattaa kiinnittää huomiota vuorovaikutustilanteiden suunnitteluun, ilmapiiriin ja rohkaista lasta ilmaisemaan omia ajatuksiaan niin sanoilla kuin kuvia tekemällä. Yleensä aikuinen toimii joko hyvän vuorovaikutuksen mahdollistajana tai sen estäjänä. Lapsen omaa ilmaisua ja luottamusta itseensä tukevat tilanteet, joissa lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi omana itsenään ja tilanteet, joissa lapsen ideoita ja ajatuksia arvostetaan.