Tutkimuksen tavoitteena on tutkia lastentarhanopettajien käsityksiä yhdenvertaisuudesta sekä yhdenvertaisuuden toteutumisesta päiväkodissa monikulttuurisessa ryhmässä. Tavoitteena on ollut kartoittaa ja analysoida kolmen lastentarhanopettajan käsityksiä yhdenvertaisuudesta monikulttuurisesta näkökulmasta. Tutkimuskysymykseni ovat 1. Millaisia käsityksiä lastentarhanopettajilla on yhdenvertaisuudesta ja 2. Millaisia käsityksiä lastentarhanopettajilla on yhdenvertaisuuden toteutumisesta päiväkodissa monikulttuurisessa ryhmässä. Tutkimukseni teoriapohja nojaa lakipykäliin, jotka koskevat varhaiskasvatusta sekä ihmisoikeuksia, varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin, esiopetussuunnitelman perusteisiin sekä monikulttuurisuuteen liittyviin käsitteisiin. Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus, jonka metodologiana on fenomenografinen lähestymistapa. Tutkimuksen aineiston olen kerännyt syksyllä 2014 puolistrukturoidun teemahaastattelun keinoin. Haastattelu analysoitiin sisällönanalyysin avulla.

Tutkimukseeni osallistuneet lastentarhanopettajat kokivat kulttuurien moninaisuuden päiväkodin arjessa rikkautena. Yhdenvertaisuuden nähtiin olevan yksilön huomiointia sekä koko ryhmän huomiointia. Yksilön huomiointiin kuuluu henkilökohtaisten suunnitelmien tekeminen, yksilön ja perheiden tarpeiden huomiointi sekä yksilölliseen tuen tarpeeseen vastaaminen. Yksilön huomioinnin lisäksi yhdenvertaisuuden kannalta on tärkeää huomioida kasvatuksessa myös koko lapsiryhmä. Koko ryhmän huomioinnissa on tärkeää toiminnan suunnittelu, jotta jokainen voi osallistua toimintaan. Monikulttuurisuuskasvatus nähtiin koko kasvatuksen läpäisevänä toimintana, joka kuuluu jokaiselle. Suunnittelun lisäksi tärkeää varhaiskasvatuksessa yhdenvertaisuuden kannalta on kaikkien arvostus. Lapsille on tärkeää tuoda esille, että jokainen on yhtä tärkeä ja arvokas sellaisenaan kuin on.

Yhdenvertaisuuden toteutumisessa monikulttuurisessa ryhmässä lastentarhanopettajat kokivat olevan sitä helpottavia ja vaikeuttavia tekijöitä. Helpottavia tekijöitä ovat hyvä suunnittelu, toimiva vuorovaikutus, päiväkodin henkilökunnan, lasten ja vanhempien yhteinen kieli sekä tarpeelliset resurssit. Hyvä suunnittelu on pohjana kaikelle kasvatukselle. Vuorovaikutuksessa tärkeänä nähtiin keskustelu ja avoimuus päiväkodin henkilökunnan ja vanhempien välillä. Tärkeää on myös tukea lasten välistä vuorovaikutusta esimerkiksi leikeissä. Vanhemman ja lapsen toimiva vuorovaikutus helpottaa toiminnan toteuttamista, kun vanhempi voi kertoa lapselle hänen omalla äidinkielellään varhaiskasvatukseen liittyviä asioita. Myös lapsen ja päiväkodin henkilökunnan välinen vuorovaikutus on merkittävässä osassa yhdenvertaisuuden toteutumisessa päiväkodissa. Yhteinen kieli edistää toimivaa vuorovaikutusta. Tarpeelliset resurssit ovat tukemassa yhdenvertaisuuden toteuttamista. Vaikeuttavina tekijöinä nähtiin yhteisen kielen puute sekä resurssipula. Ilman yhteistä kieltä on vuorovaikutus haastavaa ja väärinymmärrykset yleisiä. Resurssipula näkyy toiminnan toteuttamisessa esimerkiksi uskontokasvatuksen osalta. Ei ole resursseja järjestää jokaiselle oman uskonnon opetusta päiväkodissa. Vähemmistökulttuurin edustajat jäävät ilman uskontokasvatusta.

Tutkimukseni tuloksia ei voida yleistää sillä kyseessä on pienen lastentarhanopettajajoukon käsitykset. Tutkimuksen johtopäätökset on tehty ainoastaan tähän tutkimukseen osallistuneiden lastentarhanopettajien käsitysten pohjalta. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että yhdenvertaisuus on merkittävä osa kasvatusta, ja se liittyy moniin eri tilanteisiin varhaiskasvatuksessa. Tämä tutkimus voi kuitenkin tuoda näkökulmia yhdenvertaisen kasvatuksen toteuttamiseen, koska aihetta ei ole tästä näkökulmasta merkittävästi tutkittu. Tutkimukseni palvelee erityisesti monikulttuurisessa ryhmässä työskenteleviä lastentarhanopettajia antamalla ideoita kasvatuksen toteuttamiseen. Tutkimukseni antaa myös mahdollisuuden reflektoida omia yhdenvertaisuuteen liittyviä käsityksiä ja kokemuksia varhaiskasvatuksessa.