Satakunnassa, Noormarkun ja Pomarkun kunnissa sijaitseva Inhottujärvi on Karvianjoen vesistön tärkeä keskusjärvi ja bifurkaatiojärvi, josta vedet laskevat kahteen eri suuntaan. Inhottujärveä on laskettu kahteen eri otteeseen, viimeksi 1960-luvulla maatalousmaiden kuivattamiseksi ja uuden peltoalan saamiseksi toteutetun järjestelyhankkeen yhteydessä. Säännöstelty Inhottujärvi on matala ja umpeen kasvamassa oleva Naturaan kuuluva lintujärvi, jonka rannoilla harjoitetaan niin maa- ja metsätaloutta kuin mökkeilyä ja muuta virkistyskäyttöä. Järven moninainen käyttö aiheuttaa erilaisia, toisinaan ristiriitaisiakin tarpeita ja tavoitteita vesistön käytölle ja kunnostukselle. Inhottujärven tila ja säännöstely on herättänyt keskustelua jo pitkään.

Tässä työssä on selvitetty Inhottujärven tilaa ja säännöstelykäytäntöä sekä mahdollisuuksia niiden parantamiseen. Työssä on pohdittu erilaisia keinoja Inhottujärven tilan parantamiseksi ja annettu suosituksia niiden toteuttamiseksi. Tavoitteena on ollut löytää vesistön eri käyttäjäryhmiä yhteisesti tyydyttäviä keinoja, joista on hyötyä useille eri toiminnoille.

Järvellä jo vuosia tehty vesikasvillisuuden niittäminen hidastaa järven umpeenkasvua, mutta sen lisäksi tarvitaan myös muita keinoja järven umpeen kasvun estämiseksi. Järvellä kauan puhuttanut kesävedenkorkeuden nosto on nähty hyväksi keinoksi estää umpeen kasvu ja parantaa niin asukkaiden kuin linnuston olosuhteita järvellä. Vedenkorkeuden nostosta aiheutuu kuitenkin haittaa maanviljelylle eikä sitä voida nykyisillä patorakenteilla toteuttaa. Vedenkorkeuden nostaminen ei näytä lähitulevaisuudessa mahdolliselta, ellei hankkeelle saada laajempaa kannatusta ja hankkeelle löydy luvanhakijaa.

Vedenkorkeuden noston sijaan kiireellisempänä kunnostustoimenpiteenä nähdään virtausaukkojen ja avovesilampareiden kaivaminen järven itä- ja mahdollisesti pohjoispäähän, mikä on saanut laajemmin hyväksyntää paikallisten keskuudessa. Myös mm. kalateiden rakentamista, lietteen poistoa ja lasku-uomien perkausta pidetään tärkeinä kunnostustoimenpiteinä.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 3