Kesällä 1998 tehtyjen, jokikunnostuksiin liittyvien kartoitusten yhteydessä löydettiin Siika- ja Juujoen vesistöalueelta jokihelmisimpukkaesiintymä (Margaritifera margaritifera L.). Tämän löydön johdosta perustettiin yhteistyöprojekti, jonka tavoitteena oli laatia kokonaisvaltainen luonnonhoitosuunnitelma Siika- ja Juujoen vesistöalueelle. Hankkeeseen mukaan lähtivät Lapin ympäristökeskus, Metsähallitus, Lapin Metsäkeskus ja Posion yhteismetsä.

Lapin Metsäkeskus laati Posion yhteismetsän Koron palstalle luonnonarvot huomioonottavan metsätaloussuunnitelman sekä metsänkäsittelyohjeet. Suunnittelua varten laadittiin erityissuunnitteluohjeet, joita voidaan soveltaa muissa vastaavissa suunnitteluhankkeissa. Suunniteltaessa otettiin huomioon alueen eri käyttäjäryhmät; metsätalouden lisäksi mm. porotalous, luonnonsuojelu, virkistys ja matkailu. Suurin huomio suunnittelussa kiinnitettiin metsätalouden vesiensuojeluun. Metsähallitus laati samaan aikaan Kemijärven alue-ekologisen suunnitelman, jossa otettiin huomioon myös Siika- ja Juujoen vesistöalueen erityispiirteet.

Kesällä 2000 Posion yhteismetsän alueella tehtiin uhanalaisten putkilokasvien kartoitus. Posion yhteismetsän alueelta löytyi sen hetkisen uhanalaisluokituksen mukaan kahdeksan Lapin läänin eteläosassa alueellisesti uhanalaista putkilokasvilajia sekä kaksi valtakunnallisesti vaarantunutta lajia. Löydetyt esiintymät merkittiin metsäsuunnitelmaan ja ne huomioidaan metsänkäsittelyssä. Vuosina 1999–2001 kartoitettiin jokihelmisimpukan esiintyminen Siika- ja Juujoesta, niiden sivuhaaroista sekä Palojoesta. Samassa yhteydessä tehtiin ekologisen kunnostussuunnittelun maastotyöt. Kartoituksen perusteella Siika- ja Juujoen sekä niiden sivuhaarojen jokihelmisimpukkaesiintymien suuruudeksi arvioitiin noin 100 000 yksilöä. Palojoessa ei jokihelmisimpukoita havaittu.

Siika- ja Juujoelle sivuhaaroineen laadittiin ekologinen kunnostussuunnitelma, jonka pohjalta kunnostettiin jokiuomaa yhteensä noin 3 570 metriä. Koskipinta-alaa oli ennen kunnostuksia noin 9 800 m² ja kunnostuksien jälkeen noin 23 000 m2. Pienille taimenille (< 15 cm) sopivaa elinympäristöä oli ennen kunnostuksia noin 400 m² ja kunnostusten jälkeen noin 13 000 m². Alueelle perustettiin koealoja, joiden avulla on jatkossa mahdollista seurata tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuutta jokihelmisimpukkakantaan sekä selvittää kannan rakennemuutoksia. Taimentiheyksissä tapahtuvia muutoksia tullaan seuraamaan sähkökoekalastuksilla.

Alueelliset ympäristöjulkaisut 372