Abstract

The subject of this study is the content description of fictional works, especially novels. Study is divided into two sections. In the first part of it the aim is to investigate the communicative process of fiction, the previous studies on the content description of fiction and the making of thesauruses for fiction. In the second part the aim is to create means for the analysis of fictional content description (based on the first part’s theoretical discussion) and to make a general model for fiction search and retrieval system. The material for the empirical part of the study was gathered in Finnish public libraries. The aim of the empirical part of the study is to find out how the clients and the library professionals of public libraries describe novels by indexing and abstracting them — what differences they have and what is the consistency between them.

The basic theoretical approach in this study is qualitative and specifically as seen within the grounded theory. The corpus of this study was analyzed both with qualitative and quantitative methods. Qualitative methods were mainly used when analyzing the abstracts and the indexings were analyzed with the the basic statistical methods as well as with the calculated consistency values for indexers.

The main finding was that the abstracts and indexings were very unconsistent. One could also typify the abstracts in four categories: plot/thematical abstracts, cultural/ historical abstracts, abstracts that describe the reading experience and critical abstracts. Also, with the aid of statistics one could make a typical indexing string of each novel that consisted about 10–15 indexing terms which described the basic contents of each novel. In the end of the study a model for search and retrieval system for fiction is presented.

Methodologically, the triangulative approach with different kinds of methods turned out to be fruitful. Especially when studying the human behaviour, both quantitative and qualitative methods are needed. When used together they test the findings and results and thus give more validity to the final results.

Tiivistelmä

Tutkimuksen aihe on kaunokirjallisuuden, erityisesti romaanien sisällönkuvailu. Tutkimus jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan kaunokirjallisuuden viestintäprosessia sekä esitetään katsaus kaunokirjallisuuden sisällönkuvailua koskevaan tutkimukseen sekä kaunokirjallisuuden asiasanastojen ja tesaurusten laatimiseen. Toisessa osassa tavoitteena on luoda edellä mainituista teoreettisista lähtökohdista välineet kaunokirjallisuuden sisällönkuvailun analysointiin sekä esittää tästä analyysistä lähtien malli kaunokirjallisuuden sisällönkuvailujärjestelmän kehittämiselle. Tutkimuksen empiirinen osa perustuu suomalaisissa yleisissä kirjastossa toteutettuihin romaanien sisällönkuvailua koskeviin koetilanteisiin. Empiirisen tarkastelun tavoitteena on selvittää, kuinka kirjastoammattilaisten ja kirjaston asiakkaiden tuottamat samojen kaunokirjallisten teosten sisällönkuvailut, asiasanoitukset ja tiivistelmät, eroavat toisistaan ja kuinka yhteneväisiä ne ovat.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on nk. grounded theory. Aineiston analyysi perustuu sekä laadullisiin että määrällisiin menetelmiin. Lyhennelmiä analysoidaan sisällönanalyyttisillä menetelmillä ja teosten asiasanoituksia tilastollisilla perusmenetelmillä sekä laskemalla eri henkilöiden tuottamille asiasanoituksille yhdenmukaisuutta kuvaavat tunnusluvut.

Koehenkilöiden tekemät lyhennelmät ja asiasanoitukset olivat hyvin epäyhteneväisiä. Lyhennelmistä voitiin löytää neljä perustyyppiä, jotka ovat: juoni- tai temaattinen tiivistelmä, kulttuurihistoriallinen tiivistelmä, subjektiivinen tiivistelmä sekä kriittinen tiivistelmä. Asiasanoituksista voitiin löytää tilastollisten menetelmien avulla teosten tyyppikuvailut, jotka muodostuvat noin kymmenestä käytetyimmästä asiasanasta kunkin teoksen kohdalla. Lisäksi tutkimuksen lopussa esitetään yleinen malli kaunokirjallisuuden tietojärjestelmälle. Teoreettisesti grounded theoryyn perustuva ja menetelmällisesti triangulatiivinen lähestymistapa soveltui hyvin tällaiseen tutkimukseen, jossa haluttiin tutkia aiemmin vähän tutkittua aluetta ja luoda sen piirissä peruskäsitteistöä ja välineitä jatkotutkimukselle.