Abstract

The subject of this study is ancient stone structures found in Middle and Northern Ostrobothnia. Their shape, distribution, topography and relation to the ancient shorelines of different ages are the main themes of the research. The sites are classified into different categories according to those attributes. The function and the cultural context of the stone structures are also discussed in the study. The dating of the stone structures is based solely on shoreline chronology. A model is proposed for the of social organization of Stone Age and Early Metal Age hunter-gatherer societies in Ostrobothnia.

Spatial data relating to the sites was gathered both from the field and archives. The data is discussed on two levels. The cairns, dwelling sites and Giants’ Churches have been studied in the larger Ostrobothnian study area. Other stone structures i.e. dwelling depressions in stone field, pits with walls and pits in stone fields, were studied in two limited research areas in Middle and Northern Ostrobothnia. The research database contains location and attribute data from 444 cairn sites with altogether 1133 cairns. There is also data from 34 Giants’ Churches and 1191 other archaeological remains. The relations between the sites and ancient shorelines were analysed with GIS applications and digital elevation models.

The hypothesis is put forward that the first cairn building tradition originated in the study area by 3000–2500 cal BC. This Stone Age cairn tradition is related to the middle Neolithic “Giants’ Church culture”. This Cairn building tradition continued most likely without chronological gaps and gave rise to the Early Metal Age cairn tradition. The large number of cairns at the 2500 cal BC shoreline zone is clearly connected to its higher number of dwelling depressions. The explanation for the increasing number of dwelling depressions and dwelling planes of the period around 3000 and 2500 cal BC is the growth of population. Giants’ Churches and cairns appear around the same time. These new features and changes in the archaeological record reflect developments which took place within the hunter-gatherer societies of Ostrobothnia. This development led to more complex social structures.

Tiivistelmä

Tutkimukseni aiheena ovat Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan rannikon esihistorialliset kiinteiksi muinaisjäännöksiksi luokiteltavat kivirakennelmat. Kohteissa olevien rakennelmien muoto, sijoittuminen ympäristöön ja suhde eri muinaisrantapintoihin ovat työn keskeisiä teemoja. Kohteita ryhmitellään rakennelmien muodon, kombinaation ja topografisten piirteiden perusteella. Tarkastelussa ovat sekä rakennelmien käyttötarkoitus että kulttuurinen konteksti. Röykkiöiden ja kivirakennelmien ajoitusta hahmotellaan rannansiirtymiskronologialla. Lisäksi tutkimuksessa esitetään tulkinta tutkimusalueen kivikauden ja varhaismetallikauden yhteisöjen sosiaalisesta rakenteesta.

Kohteiden paikkatiedot on koottu sekä maastokäynneillä että arkistolähteistä. Kerätyn aineiston tarkastelu tapahtuu kahdella tasolla. Röykkiöitä, asuinpaikkoja ja jätinkirkkoja tarkastellaan laajan osan Pohjanmaata kattavalla tutkimusalueella. Toinen taso on maantieteellisesti suppeampi, mutta aineistoltaan laajempi. Siinä tarkastellaan kaikkia kivirakennelmatyyppejä kahdella rajatulla tutkimusalueella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Pohjanmaan tutkimusalueen aineisto koostuu 444:stä röykkiökohteesta, joissa on yhteensä 1133 röykkiötä. Tämän lisäksi tutkimusta varten kerättiin sijainti- ja ominaisuustiedot 34:stä jätinkirkosta ja 1191:stä muusta kiinteästä muinaisjäännöksestä.

Aineiston topografisessa analyysissä tarkastellaan röykkiökohteiden sijaintikorkeutta ja sijoittumista eri muinaisrantavyöhykkeille. Kohteiden suhdetta toisiinsa ja muihin muinaisjäännöskohteisiin käsitellään lähimpään naapuruuteen perustuvassa analyysissä. Lisäksi kohteiden hierarkiaa selvitetään arvo-koko-analyysillä. Muinaisjäännöskohteiden tarkasteleminen suhteessa eri muinaisrantoihin toteutettiin GIS-paikkatietosovelluksen ja korjatun yleistetyn korkeusmallin avulla hahmottelemalla yhdeksän muinaista rantavyöhykettä. Oletuksena on, että vyöhykkeillä sijaitsevat kohteet ovat olleet merenrantasidonnaisia.

Röykkiöiden rakentaminen Pohjanmaalla alkaa noin 3000–2500 eKr., ja traditio liittyy keskineoliittiseen ”jättiläiskirkkokulttuuriin”, kuten Aarne Europaeus vuonna 1925 kirjoittamassaan artikkelissa otaksui. Röykkiöiden määrän nousu kivikauden muinaisrantavyöhykkeillä näyttäisi liittyvän asumuspainanteiden, asuinpaikkapintojen ja jätinkirkkojen määrän nousuun. Kehityksen taustalla on rannikon metsästäjä-keräilijä-yhteisöjen sosiaalisten rakenteiden muutos. Kivikauden loppu ja varhaismetallikausi merkitsevät muutosta kohti yksinkertaisempia sosiaalisia rakenteita. Röykkiöiden rakentamisen perinne jatkui Pohjanmaalla kivikaudelta varhaismetallikaudelle, mutta rakentamisen takana ollut ideologia muuttui. Röykkiöiden määrä nousee yhdessä keittokuoppien määrän kanssa rautakauden alussa 500 eKr. tienoilla uudestaan. Mutta huippukausi jää lyhyeksi, sillä röykkiökohteiden ja muidenkin muinaisjäännösten määrät laskevat tämän jälkeen nopeasti ja lopullisesti.