Tiivistelmä

Maamme alueellinen eriarvoistumiskehitys on alistanut pohjoisen ja itäisen Suomen nuorten koulutus- ja työmarkkinakansalaisuuden — ja sen myötä hyvinvointikansalaisuuden — rakentumisen mahdollisuudet monen nuoren osalta marginaalisen rajallisiksi. Pohjoisen muuttotappiokuntia leimaavat kaventuneet koulutus- ja työssäkäyntimahdollisuudet, ja ammatillisen tai korkea-asteen koulutuksen hankkiminen merkitsee pohjoisen nuorelle usein pakotettua valintaa tutulta kotiseudulta poismuuton ja tärkeiden sosiaalisten siteiden säilyttämisen väliltä. Opintielle lähtemisen päätös johtaa monen nuoren kohdalla opintojen keskeyttämiseen, eikä nuoren kiinnittyminen työelämään ilman ammatillista koulutusta ole helppoa. Yhä useampaa vastaavaan tilanteeseen ajautunutta nuorta uhkaa yhteiskunnallinen osattomuus ja valtavirrasta syrjäytyminen, eivätkä oman kotiseudun mahdollisuudet tarjota tukea ja ohjausta ole niukkojen resurssien vuoksi välttämättä riittävät.

Pohjoisen nuorisotyön haasteisiin on ryhdytty vastaamaan yhteistyön voimalla, erilaisin kehittämis- ja osallisuushankkein. Hankkeiden ensisijaisena tavoitteena on nuorten yhteiskunnasta syrjäytymisen ennaltaehkäiseminen ja osattomuuden kierteen katkaiseminen nuorten kotiseutujen osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia lisäämällä. Perifeeristen alueiden nuorten hyvinvoinnista ja syrjäytymiskehityksen ennaltaehkäisemisestä virinnyt keskustelu painottaa varhaisen puuttumisen tärkeyttä, poikkihallinnollista ja moniammatillista yhteistyötä sekä yhteiskuntapolitiikan merkitystä yhteiskunnan rakenteellisten reunaehtojen (työ- ja koulutusmahdollisuuksien) ja hyvinvointipalveluiden tuottamisen turvaamisessa asuinpaikasta riippumatta.

Tämä TUHTI — Research Network for Youth -tutkimusverkoston Pohjoinen nuorisotyön, tutkimuksen ja hallinnon ulottuvuus -seminaarissa 28.–30.9.2004 pidetyistä esitelmistä ja puheenvuoroista koottu artikkelijulkaisu avaa näkökulmia näihin ajankohtaisiin teemoihin.