Abstract This thesis addresses the conceptual and institutional framework of current planning and assessment processes for large-scale energy projects in Finland. In particular, recent proposals for nuclear and hydro power projects are described and theoretically discussed in regard to the procedural capacities that allow for public participation. It is argued that because of ill-defined purposes of public participation and an institutional bias towards conflict-free siting processes, opportunities for participation have little relevance in terms of the overall aim of rendering decisions legitimate. Rather, participatory procedures exhibit a strong ritualistic character within a legalistic atmosphere, thereby excluding political argument whenever citizens are encouraged to engage. A normative account of the welfare society — expressed in Finland through the notion of the overall good in energy decision making — advocates reflection on current practices against the background of conceptualisation of political engagement in planning and decision making. In addition, it is argued that despite efforts to strengthen local government and administration, public institutions appear to refrain from engaging in the planning process. This vacant space is filled by private institutions, though these lack a political mandate for their activities. Thus, this thesis argues that instead of increasing the legitimacy of procedures and decisions, the opposite is taking place through a weakening of public institutions and representative functions. More generally, it is emphasised that the participatory imperative has to be considered a paradigmatic shift that requires reflection. The thesis discusses the influence of academic scholars on the formulation of a “participatory turn” that has produced an understanding of underlying expectations towards participating citizens in planning and assessment processes. Based on a review of theoretical outlines of reasonable and rational discourse, it is stated that these notions neglect important motivational factors and reinforce the exclusion of citizen participation in political struggle.

Tiivistelmä

Tämä väitöskirja käsittelee laajojen energiahankkeiden nykyisten suunnittelu- ja arviointiprosessien käsitteellistä ja institutionaalista rakennetta. Erityisesti kuvataan ja tarkastellaan teoreettisesti viimeaikaisia ydin- ja vesivoimahanke-esityksiä suhteessa menettelytapojen kykyyn ottaa huomioon kansalaisten vaikutusmahdollisuudet. Osoitetaan, että epämääräisten julkisen osallistumisen tavoitteiden ja yksipuolisen sijoitusprosessien konfliktittomuutta suosivan institutionaalisen suhtautumisen vuoksi osallistumistilaisuuksilla on vain vähän merkitystä päätösten legitimoinnin tavoitteen kannalta. Legalistisen ilmapiirin vallitessa osallistavat menettelytavat näyttäytyvät pikemminkin luonteeltaan ritualistisina, ja tähän liittyen poliittiset argumentit jätetään huomiotta aina, kun kansalaisia rohkaistaan vaikuttamaan. Normatiivinen kuvaus hyvinvointiyhteiskunnasta — joka Suomessa ilmaistaan energiapäätöksenteossa yleisen hyvän käsityksen kautta — vaatii nykyisten käytäntöjen uudelleenarviointia suunnitteluun ja päätöksentekoon liittyvän poliittisen sitoutumisen käsitteellistämisen taustaa vasten. Lisäksi osoitetaan, että huolimatta yrityksistä vahvistaa paikallista hallintoa, julkiset instituutiot näyttävät olevan haluttomia sitoutumaan suunnitteluprosesseihin. Tämän vapaan tilan täyttävät yksityiset instituutiot, vaikka niiden toiminnalta puuttuu poliittinen mandaatti. Siten tämä väitöskirja esittää, että menettelytapojen ja päätösten legitimiteetin lisäämisen sijaan on julkisten instituutioiden ja edustuksellisten tehtävien heikkenemisen kautta käymässä päinvastoin. Yleisemmällä tasolla painotetaan, että osallistava imperatiivi täytyy ymmärtää paradigmaattiseksi muutokseksi, joka vaatii pohdiskelua. Väitöskirja käsittelee akateemisten tutkijoiden vaikutusta ”osallistavan käänteen” formulointiin, joka on vaikuttanut käsityksiin suunnittelu- ja arviointiprosesseihin osallistuvista kansalaisista. Järkevän ja rationaalisen diskurssin teoreettisten yhteenvetojen uudelleen tarkastelun perusteella todetaan, että nämä käsitykset jättävät huomiotta tärkeitä motivaatioon liittyviä tekijöitä ja vahvistavat kansalaisten osallistumisen sulkemista poliittisen taistelun ulkopuolelle.