Esipuhe Tämä esseekokoelma on prosessi, joka alkoi 2007-vuoden lääketieteen opiskelijoiden tärppilistasta. Saatuani listan käsiini ja havaittuani sekä sen ansiot että puutteet, päätin hyödyntää opportunistisesti hyvää ideaa ja niin tämä kokoelma sai alkunsa. Anatomian opettajat ohjasivat ensimmäiset esseet v 2008 esseet ja näin saatiin koottua ensimmäinen esseekokoelma. Siinä oli jo huomattavasti vähemmän virheitä ja puutteellisia tietoja, kuin alkuperäisessä tärppilistassa. V 2009 versioon opiskelijat pääosin itse tuottivat jo kuvamateriaalin, ja luovuimme kuvavarkauksista, koska kaikenlaiset oikeusprosessit ovat kuitenkin niin aikaa vieviä ja turhanpäiväisiä. Ensimmäisen painetun kokoelman jälkeen esseiden kirjoittaminen on edennyt polveilevasti. Olen aina uusia aiheita kootessani huomioinut kliinikoilta saamani esseevinkit ja näin kokoelma onkin paisunut ja rönsyillyt. Viime vuoden jälkeen on tullut aika tehdä välitilinpäätös ja koota kaikki taas yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämä tehdään siksi, että prosessi etenee seuraavaan vaiheeseen, jossa esseekokoelmarungon ympärille aletaan kasata erilaisia oksia. Esseekokoelma on yhdenlainen toteutus yhteisöllisen oppimisen teemasta ja asiantuntijakoulutuksesta, jotka ovat omia pedagogisia johtotähtiäni. Me opettajat olemme osa oppivaa yhteisöä, ehkä hieman kokeneempia, mutta periaatteellisesti saman tiedon valtameren ääressä ammentamassa tieteellisin menetelmin tuotettua uutta tietoa. Esseiden ohjeissa opiskelijoita on perehdytetty tieteellisen tiedon etsimiseen, omaksumiseen ja laadun arviointiin ja omien johtopäätösten tekemiseen. Tämä prosessi on käytännön lääkärille elinehto, joka mahdollistaa maailmanlaajuisesti alan nopean etenemisen potilaiden parhaaksi. Toivon, että tämä kokoelma on inspiroiva johdanto lääketieteelliseen solubiologiaan, joka yhdessä anatomian kanssa on tosiasiallinen ja järkkymätön lääketieteen perusta. Haluan kiittää opiskelijoita ja kaikkia opettajia, erityisesti kollegaani Juha Tuukkasta, joka on kannustanut kehittämään tätä opetusmuotoa edelleen. Lisäksi kiitän erityisesti Piia Rantakokkoa, joka oli version pohjoinen äiti, lujatahtoinen, kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Taitosta kiitämme Mari Liimataista. Valtiovallan kallisalaleikkaukset, strategiset ja epäoikeudenmukaiset päältä pois erät yliopiston sisällä ja muut viheliäisyydet ovat harventaneet opetuksen esitaistelijoiden joukkoa laitoksellamme noin kolmasosaan tämän esseekirjoittelun alusta, mutta tämä yksikkö lakkaa taistelemasta viimeisenä. Jos meille ei anneta pateja, heittelemme käpyjä! Ja tämä on oikeastaan ihan hauskaa. Oulussa 1.6.2015 Petri Lehenkari