Abstract

Collaborative learning in small groups is a societally relevant but challenging way of learning. It requires a rich understanding of how people think and co-elaborate knowledge together (cognitive processes) and how they feel and relate to each other (socio-emotional processes). The objective of this dissertation is to explore the interplay of cognitive and socio-emotional processes as it manifests in face-to-face social interaction during collaborative learning. The results were derived from qualitative, process-oriented analyses of video-recorded social interactions in two datasets pertaining to small groups of Finnish teacher education students (N=43) who collaborated on mathematics and environmental science tasks. The results are reported in four empirical articles. The results show that the cognitive and socio-emotional processes fluctuated in the social interactions over the course of collaborative learning. The socio-emotional processes became especially overt and thematic in the social interactions when groups regulated their learning. During such regulation, groups’ metacognitive planning, monitoring, and evaluating could intertwine expressions of emotion, talking about emotions, or giving socio-emotional support. These moments activated group members’ joint participation and allowed them to establish agreement, respond to challenges, and recognize strengths or weaknesses, which were important functions for collaborative learning. At times, the social interaction was more directed toward cognitive processes when group members concentrated on performing task activities. However, the socio-emotional processes were still intertwined with cognitive processes. This dissertation illustrates how a case episode of argumentation proceeded through a series of counterarguments, reformulations, and elaborations, but also involved subtle ways of expressing claims tentatively, showing consideration of divergent claims, and relaxing tension. This dissertation highlights that cognitive and socio-emotional processes of collaborative learning are continuously intertwined but fluctuate in social interaction. The intertwining gives rise to meaningful functions for collaborative learning. Attempts to support collaborative learning in education or work must acknowledge the interplay of cognitive and socio-emotional processes in social interaction.

Tiivistelmä

Yhteisöllinen oppiminen pienryhmissä on yhteiskunnallisesti merkittävä mutta haastava oppimisen muoto. Se vaatii ymmärrystä siitä, miten ihmiset ajattelevat ja käsittelevät tietoa yhdessä (kognitiiviset prosessit) sekä mitä he tuntevat ja miten tulevat toimeen yhdessä (sosioemotionaaliset prosessit). Tämän väitöskirjan tavoite on tarkastella, miten nämä kognitiiviset ja sosioemotionaaliset prosessit ilmenevät pienryhmien kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa yhteisöllisen oppimisen aikana. Tulokset perustuvat videoaineiston prosessiorientoituneeseen, laadulliseen analyysiin. Tutkimuksessa havainnoidaan kahdesta tutkimusaineistosta suomalaisten luokanopettajaopiskelijoiden (N = 43) vuorovaikutusta, kun he työskentelevät pienryhmissä matematiikan ja ympäristöopin tehtävien parissa. Tulokset on julkaistu neljässä empiirisessä tutkimusartikkelissa. Tulokset osoittavat, että kognitiiviset ja sosioemotionaaliset prosessit ilmenivät vaihdellen yhteisöllisen oppimisen edetessä. Sosioemotionaaliset prosessit tulivat näkyvästi ja temaattisesti esiin, kun ryhmät säätelivät oppimistaan vuorovaikutuksessa. Oppimisen säätelyn aikana ryhmän jäsenet suunnittelivat, tarkkailivat ja arvioivat työskentelyään, mihin yhdistyi tunteiden ilmaisua, tunteista puhumista ja toisten tukemista. Näinä hetkinä ryhmän jäsenet osallistuivat vuorovaikutukseen tavallista yhtenäisemmin, ja ryhmät pystyivät luomaan yhteisymmärrystä, vastaamaan haasteisiin sekä havaitsemaan heikkouksiaan ja vahvuuksiaan. Ajoittain ryhmien vuorovaikutus oli näkyvämmin suunnattu kognitiivisiin prosesseihin, kun ryhmän jäsenet keskittyivät tehtävien suorittamiseen. Sosio-emotionaaliset prosessit kuitenkin edelleen nivoutuivat kognitiivisiin prosesseihin. Tämä väitöskirja kuvailee tapausesimerkin avulla, kuinka argumentaatio eteni väitteiden, vastaväitteiden ja uudelleenmuotoilujen avulla, joihin nivoutui hienovaraisia keinoja esittää väitteitä varovasti, huomioida eri näkökulmia ja lieventää jännitteitä. Tulokset korostavat, että yhteisöllisen oppimisen kognitiiviset ja sosioemotionaaliset prosessit nivoutuvat yhteen vuorovaikutuksessa ja ne yhdessä palvelevat merkityksellisiä tehtäviä yhteisöllisen oppimisen kannalta. Kouluissa ja työpaikoilla onkin tärkeää ymmärtää kognitiivisten ja sosioemotionaalisten prosessien läheinen suhde, kun pienryhmien vuorovaikutusta halutaan tukea.