Abstract

The purpose of this study was to demonstrate the impact of direct observation and feedback on staff hand hygiene compliance and its impact on the incidence of healthcare-associated infections at a university hospital during an eight-year follow-up. In addition, the managers’ roles in promoting hand hygiene were described. The data consisted of 52,115 hand hygiene observations and confirmed healthcare-associated infections at hospital level from 2013–2018 (publication I) and 31,010 hand hygiene observations and healthcare-associated infections of the corresponding period in six medical and seven surgical wards from 2013–2020 (publication II). Pearson’s Correlation Coefficient, Poisson’s regression model and logistic regression analysis were used in the data analysis. The open responses to the survey of managers (n=168) were analysed by inductive content analysis (publication III). The incidence of healthcare-associated infections started to decline at the hospital level when hand hygiene compliance was more than 80% for two years. A weak negative correlation was observed between the increase in hand hygiene compliance and the decrease in the incidence of healthcare-associated infections. In medical and surgical wards, hand hygiene among both nurses and doctors improved in all WHO’s five moments for hand hygiene. During the same period, the incidence of healthcare-associated infections decreased statistically significantly in medical and surgical wards. Managers were committed and promoted hand hygiene in many ways but also identified challenges and presented development ideas. The results can be utilized to develop hand hygiene practices, to reduce adverse events caused by healthcare-associated infections and to develop effective management in hospital organisations.

Tiivistelmä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suoran havainnoinnin ja palautteen vaikutusta henkilökunnan käsihygieniakomplianssiin ja hoitoon liittyvien infektioiden ilmaantuvuuteen kahdeksan vuoden seurannassa sekä kuvata esihenkilöiden roolia käsihygienian edistämisessä yliopistollisessa sairaalassa. Aineisto koostui 52 115:sta yhden sairaalan käsihygieniahavainnosta ja todetuista hoitoon liittyvistä infektiosta vuosilta 2013–2018 (osajulkaisu I) sekä vuosina 2013–2020 kuudella sisätautien ja seitsemällä kirurgian vuodeosastolla tehdystä 31 010:sta käsihygieniahavainnosta ja vastaavan ajan hoitoon liittyvistä infektiosta (osajulkaisu II). Aineistojen analyysissa käytettiin Pearsonin korrelaatiokerrointa, Poissonin regressiomallia ja logistista regressioanalyysia. Esihenkilökyselyn (n=168) avoimet vastaukset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä (osajulkaisu III). Hoitoon liittyvien infektioiden ilmaantuvuus kääntyi sairaalatasolla laskuun, kun käsihygieniakomplianssi oli yli 80 % kahden vuoden ajan. Käsihygieniakomplianssin nousun ja hoitoon liittyvien infektioiden ilmaantuvuuden laskun välillä todettiin heikko negatiivinen korrelaatio. Sisätautien ja kirurgian vuodeosastoilla sekä hoitajien että lääkäreiden käsihygienia parani kaikissa viidessä WHO:n käsihygieniatilanteessa. Saman ajanjakson aikana hoitoon liittyvien infektioiden ilmaantuvuus laski sisätautien ja kirurgian vuodeosastoilla tilastollisesti merkitsevästi. Esihenkilöt olivat sitoutuneita ja edistivät käsihygieniaa monin tavoin, mutta havaitsivat myös haasteita ja esittivät kehitysideoita. Tuloksia voidaan hyödyntää parannettaessa käsihygienian toteutumista, pyrittäessä vähentämään hoitoon liittyvien infektioiden aiheuttamia haittatapahtumia ja kehitettäessä vaikuttavaa johtamista sairaalaorganisaatioissa.