Abstract Drug crime offending is an increasing concern worldwide. However, research on the relationships between adolescent factors, prescription medicine usage, injury/substance-related emergency room visits, and drug crime offending remain scarce. This study of the former adolescent psychiatric inpatients focused on analyses of drug crime offenders compared to matched non-criminal controls. One aim was to examine the associations of adolescence-related factors (family and school factors, substance use, and psychiatric disorders) to drug crime offending later in life. Other aims were to explore the differences in use of prescribed psychotropic medications and visits to specialized health care due to injuries and poisonings between drug crime offenders and controls. The original study population consisted of 508 adolescents aged 13–17 years, who were treated in an acute adolescent psychiatric inpatient care unit at Oulu University Hospital between 2001 and 2006. During hospitalization, the adolescents were interviewed using the K-SADS-PL, to assess DSM-IV-based psychiatric diagnoses and to obtain information on family-related factors. Register-based follow-up information on drug criminality was based on criminal records, prescribed psychotropic medication data was acquired from the Drug Register, and treatment events due to injuries and poisonings were gathered from the Care Register for Health Care. For each drug crime offender, two non-criminal controls were matched by gender, age, and family type at admission. Sixty of the adolescents had committed a drug crime by young adulthood. Conduct and substance use disorders in adolescence were related to drug crime offending. Distant relationship to the father, regular tobacco smoking and weekly use of stimulants in adolescence and lying and thieving at a school-age were all significant risk factors for drug crime offending. Lifetime use of clonazepam and gabapentinoids associated to drug crime offending. Drug crime offenders were more likely to be treated in specialized health care due to injuries and poisonings than the controls. The study’s conclusions highlight the importance of family-centered strategies as an essential component of early interventions. Holistic psychosocial interventions should be preferred when treating patients with substance use disorder or adolescents/young adults with history of drug criminality.

Tiivistelmä Huumausainerikollisuus on kasvava huolenaihe maailmanlaajuisesti. Siitä huolimatta on niukasti tutkimuksia, jotka tutkivat yhteyksiä nuoruustekijöiden, reseptilääkkeiden käytön tai vammoihin ja myrkytyksiin liittyvien päivystyskäyntien ja huumausainerikollisuuden välillä. Tämä tutkimus entisistä nuorisopsykiatrisista osastopotilaista keskittyi analyyseihin, joissa verrattiin huumerikollisia ei-rikollisiin kontrolleihin. Tavoite oli tutkia nuoruuteen liittyvien tekijöiden (perhe- ja koulutekijät, päihteiden käyttö ja psykiatriset häiriöt) yhteyttä huumausainerikollisuuteen. Muina tavoitteina oli tutkia huumerikollisten ja kontrollien välisiä eroja psykotrooppisten reseptilääkkeiden käytön ja vammoihin ja myrkytyksiin liittyneiden erikoissairaanhoidon käyntien osalta. Alkuperäinen tutkimusväestö koostui 508 nuoresta, jotka olivat 13–17-vuotiaita ja joita oli hoidettu akuutilla nuorisopsykiatrisella osastolla Oulun yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2001–2006. Osastohoidon aikana nuoret haastateltiin käyttäen K-SADS-PL-lomaketta, jonka avulla määritettiin DSM-IV-pohjaiset psykiatriset diagnoosit, ja saatiin tietoa perheeseen liittyvistä tekijöistä. Rekisteripohjainen seurantatieto huumausainerikollisuudesta perustui rikosrekisteritietoihin, tieto psykotrooppisista reseptilääkkeistä hankittiin lääkerekisteristä ja vammoihin ja myrkytyksiin liittyvät hoitotapahtumat kerättiin Hoitoilmoitusrekisteristä. Jokaista huumerikollista kohden yhteensovitettiin kaksi ei-rikollista kontrollia sukupuolen, iän ja perhetyypin perusteella. Kuusikymmentä nuorta oli syyllistynyt huumausainerikokseen varhaisaikuisuuteen mennessä. Käytös- ja päihdehäiriöt nuoruudessa liittyivät huumausainerikollisuuteen. Etäinen suhde isään, säännöllinen tupakointi ja viikoittainen stimulanttien käyttö nuoruudessa sekä valehtelu ja varastelu kouluikäisenä olivat riskitekijöitä huumausainerikollisuudelle. Elämänaikainen klonatsepaamin ja gabapentinoidien käyttö liittyivät huumausainerikollisuuteen. Huumerikollisia hoidettiin erikoissairaanhoidossa todennäköisemmin vammojen ja myrkytysten takia kuin kontrolleja. Tutkimuksen tulokset korostavat perhekeskeisten lähestymistapojen tärkeyttä korvaamattomana osana varhaisia interventioita. Kokonaisvaltaisia psykososiaalisia interventioita tulisi suosia hoidettaessa potilaita, joilla on päihdehäiriö tai huumausainerikostaustaa.