Abstract The aim of my dissertation is to combine the results of four articles to form an understanding of contemporary logs as an architectural material from the viewpoint of tectonics. I comprehend tectonics to address the relationship between constructional technique and architectonic space, occurring on experiential and constructional levels. The new knowledge developed in this dissertation seeks to inform the development of logs and log architecture by architects and the log industry, as due to changes in properties and overall popularity of logs and the shift in usage from secondary to primary buildings, there is uncertainty about what logs currently are and how they should be used and developed. The research data consists of semi-structured interviews of Finnish individuals, rooted in architectural projects. Interviews of laypersons and professionals in log pavilions addressed the experiential level, i.e., how logs are perceived. Interviews of architects within the contexts of architectural competition and published log architecture addressed the constructional level by examining the connection between tectonics of logs and architectonic quality. Analysing the data followed the iterative and inductive process of qualitative analysis. In the results, I describe extensively the interviewees’ perceptions divided into thematical categories. As a synthesis, logs are not only elongated pieces of solid wood, but also encompass a reference to construction technique. The difference in tectonics of glued and non-glued logs is highlighted. Logs evoked various positive perceptions but contradictory ones as well, connected with the well-known tradition of logs. The perceived healthiness of logs was due to their understandability and solid composition, which were seen as central for architectonic quality as well. The findings contribute to literature on experiential qualities of wood, architectonic quality, and cultural status of logs in Finland. The dissertation’s theoretical contribution is the use of the tectonics perspective in materials-related architectural research. The conclusion that non-settling logs could be viewed as longitudinal construction elements of solid wood can help to shake off the cultural cargo related to architectural use of logs in novel contexts. Further research needs related to non-settling logs are recognized.

Tiivistelmä Väitöskirjani tavoitteena on neljän osajulkaisun tulokset yhdistämällä muodostaa käsitys nykyaikaisesta hirrestä arkkitehtonisena materiaalina tektoniikan näkökulmasta. Tektoniikan määrittelen käsittelevän rakennustekniikan ja -materiaalin suhdetta arkkitehtoniseen tilaan rakenteen sekä kokemuksen tasoilla. Muutokset hirsien ominaisuuksissa ja yleisessä kiinnostavuudessa sekä käytön monipuolistuminen arkkitehtonisesti vaativampiin kohteisiin aiheuttavat alalla epävarmuutta siitä, millaisena materiaalina hirsi ymmärretään, tai kuinka sitä tulisi kehittää ja käyttää. Väitöskirjassani kehitettävän uuden tiedon tarkoituksena on evästää arkkitehteja ja teollisuutta hirren sekä hirsiarkkitehtuurin kehittämisessä. Tutkimusaineistona ovat arkkitehtuuriprojekteihin liittyvät puolistrukturoidut haastattelut, joita on analysoitu laadullisesti. Suomalaisten ammattilaisten ja maallikoiden hirteen liittyviä käsityksiä käsiteltiin hirsipaviljongeissa tehdyissä haastatteluissa, jotka tektoniikan viitekehyksen osalta koskivat kokemuksen tasoa. Suunnittelevien arkkitehtien haastattelut, joissa tarkasteltiin rakenteen tasolla hirren tektoniikan ja arkkitehtonisen laadun välistä yhteyttä, liittyivät arkkitehtuurikilpailuun sekä julkaistuun hirsiarkkitehtuuriin. Tuloksissa kuvaan kattavasti haastateltavien käsityksiä temaattisiin kategorioihin jaoteltuina. Tulokset yhdistämällä hirsi määrittyy pitkänmuotoiseksi umpipuiseksi kappaleeksi. Hirsi sisältää viittauksen myös rakentamistapaan. Liimattujen hirsien havaittiin poikkeavan liimaamattomista tektoniikan kannalta. Hirteen liitetyt käsitykset olivat paitsi positiivisia myös ristiriitaisia hyvin tunnetun hirsiperinteen vuoksi. Hirsi koettiin terveellisenä rakenteena sen ymmärrettävyyden ja umpipuisen koostumuksen ansiosta, jotka näyttäytyivät keskeisinä myös arkkitehtoniselle laadulle. Tulokset edistävät tietoa puumateriaalin kokemisesta, arkkitehtonisesta laadusta ja hirren kulttuurisesta asemasta. Tutkimukseni teoreettinen kontribuutio on tektoniikan näkökulman käyttö materiaaleja koskevassa arkkitehtuuritutkimuksessa. Johtopäätösten perusteella painumaton hirsi voidaan nähdä massiivipuisena rakennuselementtinä, mikä voi auttaa karistamaan kulttuurista taakkaa hirren käyttämisestä uusissa yhteyksissä. Jatkotutkimusta tarvitaan painumattomasta hirrestä.