Abstract The purpose of this study was to develop an educational interventions and evaluate their effects on dentist and dental hygienist mentors’ competence in mentoring dental health care students in clinical practice. In this study, the development of the intervention was guided by the Medical Research Council framework. The interventions’ phase of development and evaluation proceeded in three stages. In the first phase, the interventions were developed by conducting a cross-sectional study to assess dentists’, dental hygienists’ and dental assistants’ (n=933) competence of student mentoring and to identify distinct mentor profiles. The systematic literature review’s objective was to evaluate the effectiveness and advancement of mentoring education intervention on mentoring competence (n=8). The identified theory was used as a basis for the development of the educational intervention. In the second phase (feasibility), the feasibility of the education interventions was assessed based on the evaluations of the expert groups. In the third phase, the effectiveness of the educational interventions was assessed on the mentoring competence of dentists and dental hygienists in clinical practice. Intervention Group I was conducted as blended learning methods (n=32) and Intervention Group II as online methods (n=33). Participants in the Control Group (n=56) had not completed the mentoring education. The data was collected before (pre-test) and after the mentoring education (post-test), as well as three months after the completion of the mentoring education (follow-up-test), and in the Control Group according to the Intervention Group I data collection. The statistical significance of observed differences, differences between the intervention and Control Groups were assesses using the Mann-Whitney U test and pre- and post-test changes were assessed using Wilcoxon Signed Rank test. There were statistically significant improvements in mentoring competence in both Intervention groups. There was a statistically significant difference between the control group and intervention groups in the competence area of mentoring. Oral health professionals are required the competence of student mentoring. The mentoring education is needed to improve the competence of student mentoring. Both blended learning and online learning can be used to develop the mentoring competence.

Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää ohjaajakoulutusinterventiot ja arvioida niiden vaikuttavuutta hammaslääkäreiden ja suuhygienistien opiskelijaohjausosaamiseen kliinisessä harjoittelussa. Tässä tutkimuksessa interventioiden kehittämistä ohjasivat Medical Research Councilin viitekehys. Intervention kehittämis- ja arviointivaihe eteni kolmen vaiheen mukaisesti. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa kehitettiin interventiot, jossa toteutettiin poikkileikkaustutkimus, jossa arvioitiin hammaslääkäreiden, suuhygienistien ja hammashoitajien (n=933) opiskelijaohjausosaamista sekä tunnistettiin erilaiset ohjaajaprofiilit. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli arvioida, kuinka ohjaajakoulutusinterventiot vaikuttivat ja edistivät ohjausosaamista (n=8). Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen teoriaa hyödynnettiin osana interventioiden kehittämisessä. Toisessa (toteutettavuus) vaiheessa arvioitiin koulutusinterventioiden toteutettavuutta asiantuntijaryhmien arviointeihin perustuen. Kolmannessa vaiheessa arvioitiin koulutusinterventioiden vaikuttavuutta hammaslääkäreiden ja suuhygienistien opiskelijaohjausosaamiseen kliinisessä harjoittelussa. Interventioryhmä I toteutettiin blended learning koulutuksena (n=32) ja Interventioryhmä II verkkokoulutuksena (n=33). Kontrolliryhmään osallistuneet (n=56) eivät olleet suorittaneet ohjaajakoulutusta. Aineisto kerättiin Opiskelijaohjausosaamisen - mittarilla Interventioryhmässä I ja Interventioryhmässä II ennen koulutusta, heti koulutuksen jälkeen ja kolme kuukautta seurantajakson jälkeen sekä kontrolliryhmässä Interventioryhmän I aineistonkeruun mukaisesti. Interventioryhmien ja kontrolliryhmän välisiä eroja tarkasteltiin Mann-Whitney U -testillä, ja ryhmien sisäisiä muutoksia tarkasteltiin Wilcoxon Signed Rank -testillä. Opiskelijaohjausosaaminen kehittyi tilastollisesti merkitsevästi molemmissa Interventioryhmissä. Interventioryhmässä I arvioitiin rakentavan palautteen antaminen korkeammalle koulutusintervention jälkeen interventioryhmään II verrattuna. Kontrolliryhmän ja interventioryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero opiskelijaohjausosaamiseen. Suun terveydenhuollon ammattilaisilla edellytetään opiskelijaohjausosaamista. Ohjaajakoulutusta tarvitaan opiskelijaohjausosaamisen parantamiseksi. Ohjausosaamista kehitetään sekä blended learning koulutuksella, että verkkokoulutuksella.