Tiivistelmä

Krooniset haavat ja haavan paranemisen pitkittyminen ovat merkittäviä kliinisiä ongelmia. Haavan paraneminen on monimutkainen biologinen prosessi, joka voidaan jakaa neljään vaiheeseen: verenvuodon tyrehtymiseen sekä sitä seuraaviin tulehdus-, korjaus- ja kypsymisvaiheisiin, joita säätelevät paikalliset olosuhteet. Haavan paranemiseen vaikuttaa myös yksilön yleistila kaikkine sairauksineen ja lääkityksineen. Paikallisista tekijöistä muun muassa tulehdusreaktiovaiheen pitkittyminen ja huono verenkierto edistävät haavojen kroonistumista. Diabetekseen liittyy huonontunut haavojen paranemistaipumus. Hyperglykemia heikentää haavan paranemista useilla eri mekanismeilla, joista yksi keskeinen perustuu hyperglykemian seurauksena kudoksiin ylimäärin kertyneiden, ei-entsymaattisesti liikaglykosyloituneiden molekyylien (advanced glycosylation end-products, AGE) käynnistämiin solubiologisiin häiriöihin. Paras keino estää hyperglykemian haitallinen vaikutus on tavoitella suositusten mukaista verenglukoosipitoisuutta.

Abstract

Wound healing and its impairments : diabetes and other interfering factors

Chronic wounds and delayed wound healing constitute major clinical problems. Wound healing is a complex process progressing through four partly overlapping phases: hemostasis, inflammation, proliferation and remodeling. Many factors affect the healing process, including numerous chronic diseases and medications as well as local factors in the wound environment. For example, prolonged inflammation phase and poor blood flow interfere with wound healing. In diabetes, impaired wound healing is evident. The main factor causing this problem is hyperglycemia. The mechanisms whereby hyperglycemia leads to impaired wound healing are numerous. One of them is based on the deleterious effects of excess advanced glycation end product (AGE) formation in response to hyperglycemia. Today, the best way to prevent disturbances in wound healing in diabetics is to keep blood sugar level as close to normal as possible.