Tiivistelmä

Tutkimuksen tarkoituksena oii kuvata tyypin 1 diabetesta sairastavien nuorten kokemuksia hoitoon osallisuuden merkityksestä, sekä osallisuutta vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä. Aineisto kerättiin teemoihin perustuvilla yksilöhaastatteluilla 12–17-vuotiailta tyypin 1 diabetesta sairastavilta nuorilta (n=10). Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.

Hoitoon osallisuus merkitsi nuorille itsenäisyyttä, keinoja vaikuttaa terveyteen ia hyvinvointiin, sekä sujuvampaa arkea. He halusivat olla osallisia hoitoonsa. Nuoret kokivat osallisuuden vahvistuvan heidän hyväksyessä sairautensa ja ottaessa vastuuta sairauden hoidosta. Tyypin 1 diabetesta sairastavien nuorten hoitoon osallisuutta voidaan vahvistaa kuuntelemalla, tukemalIa, antamalla nuorille riittävästi tietoa ja ottamalla heidät mukaan päätöksentekoon, sekä hoidon suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Nuoret kokivat hoitoon osallisuuden heikentyvän riittämättömän tiedonsaannin ja holhoamisen vuoksi, sekä nuoren kokiessa häpeää tai psyykkistä ja fyysistä kuormittumista.

Diabetes on pitkäaikaissairaus, jonka hoidosta potilaat vastaavat pitkälti itse. Omahoidolla on vaikutusta nuoren elämänlaatuun. Tyypin 1 diabetesta sairastavien nuorten hoitoon osallisuus voi lisätä hoitoon sitoutumista ja parantaa hoitotasapainoa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää vahvistettaessa nuorten hoitoon osallisuutta.

Abstract

The significance of involvement in treatment as described by adolescent type 1 diabetics, and factors strengthening and weakening involvement

The purpose of this study was to describe adolescent type 1 diabetics’ experiences of the significance of involvement in treatment, and the factors that strengthen and weaken involvement in treatment. The data were collected using individual thematic interviews (n = 10) among adolescents aged 12–17 with type 1 diabetes. The data was analysed with inductive content analysis.

As described by the young respondents, involvement in treatment signified independence, means to influence one’s health and well-being, and smoother everyday life. Adolescents wanted to be involved in their care. According to their experience, involvement in treatment grew stronger as they accepted their illness and took responsibility for treatment. Involvement in treatment among adolescent type 1 diabetics can be strengthened by listening to them, giving psychological support and adequate information, and letting them be involved in decision making, and in the planning, implementation and evaluation of treatment. As described by the respondents, factors that weaken involvement in treatment are inadequate information, patronage, feelings of shame, and psychological and physical stress.

Diabetes is a long-term condition that patients take care of largely by themselves. Self-care has an impact on the quality of life of the young patient. Adolescent type 1 diabetícs’ involvement in treatment may increase the compliance to treatment and thus improve therapeutic equilibrium. The research results can be utilized in supporting adolescents’ involvement in treatment among.