Tiivistelmä

Suomi on muihin Pohjoismaihin verrattuna suuren itsemurhakuolleisuuden maa. Yksilöllistä itsemurhariskiä ei nykyisillä menetelmillä pystytä luotettavasti määrittämään, mutta suhteellista riskin suurenemista voidaan arvioida selvittämällä riskitekijöiden kasautumista ja potilaan elämäntilannetta kokonaisuutena. Merkittävin yksittäinen itsemurhan riskitekijä on aiempi itsemurhayritys. Muita merkittäviä itsemurhan riskitekijöitä ovat muun muassa mielenterveyden häiriöt, kuten mielialahäiriöt, psykoosit, persoonallisuushäiriöt ja päihdehäiriöt, sekä tietyt sosiodemografiset tekijät kuten työttömyys. Toivottomuus oirekuvassa on diagnoosista riippumatta suuren riskin merkki. Riskiä arvioitaessa tulee itsemurha-ajatuksista kysyä potilaalta suoraan. Myös strukturoituja kyselyjä voidaan käyttää riskinarvion tukena. Arviossa tulee pyrkiä kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen potilaan psyykkisestä voinnista ja ajankohtaisista kuormitustekijöistä. Myös suojaavien tekijöiden kartoittaminen on osa onnistunutta kokonaisarviota.