Päiväkodin työntekijöiden ja vanhempien välinen kasvatuskumppanuus on tärkeä osa laadukasta varhaiskasvatusta. Maahanmuuttajalasten kohdalla kasvatuskumppanuuden merkitys korostuu entisestään. Maahanmuuttajien määrä lisääntyy Suomessa kokoajan, ja olisi tärkeää hyödyntää kaikki jo olemassa oleva tieto ja kokemus maahanmuuttajaperheiden kanssa käytävästä kasvatuskumppanuudesta. Siksi tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia kokemuksia päiväkodin työntekijöillä on kasvatuskumppanuudesta maahanmuuttajaperheiden kanssa. Erityisesti sen tarkoituksena on kokeneita työntekijöitä haastattelemalla selvittää, millaiseksi he kokevat kasvatuskumppanuuden maahanmuuttajaperheiden kanssa verrattuna kasvatuskumppanuuteen suomalaisten perheiden kanssa sekä millaisia maahanmuuttajat ovat kasvatuskumppaneina. Lisäksi tutkielma selvittää, millaisia työtapoja maahanmuuttajat ovat tuoneet mukanaan päiväkotityöhön sekä millaisia tukimuotoja työntekijöillä on käytettävissään kasvatuskumppanuuden tueksi ja millaisia tuentarpeita heillä on.

Tutkielman teoriaosa koostuu viidestä osasta. Ensimmäisessä osassa perehdytään Bronfenbrennerin (1979) ekologiseen teoriaan, joka voidaan nähdä kasvatuskumppanuutta tukevana teoriana. Seuraava osa koostuu kasvatuskumppanuuden määrittelystä: siinä perehdytään kasvatuskumppanuuden tärkeisiin elementteihin ja sen rakentumiseen, kasvatuskumppanusten rooleihin sekä kasvatuskumppanuuteen erityisen tuen tarpeen ilmetessä. Kolmannessa osassa keskitytään maahanmuuttajuuteen käyden läpi maahanmuuttajia koskevaa lainsäädäntöä sekä sitä, millaisia maahanmuuttajaperheet ovat. Neljäs osa käsittelee kulttuurien kohtaamista. Siinä keskiössä ovat kulttuurien yhteentörmätessä esiin tulevat asiat. Teoriaosan viimeisessä luvussa perehdytään päiväkodin työntekijöiden ja maahanmuuttajaperheen väliseen yhteistyöhön. Tutkielma on laadullinen ja sen tutkimusoteena on fenomenologia. Tutkimuskohteena on päiväkoti, jossa on ollut maahanmuuttajalapsia jo useita vuosia hyvin monista eri maista. Aineisto koostuu neljästä teemahaastattelusta, joissa haastateltavina on kussakin kokonainen tiimi samanaikaisesti. Yhteensä haastateltavia on 12. Analyysimenetelmänä käytetään Juha Perttulan (1995) muotoilemaa fenomenologista metodia, johon kuuluu sekä yksilökohtaisen että yleisen merkitysverkoston analyysi.

Tutkielma osoittaa, että päiväkodin työntekijät kokevat kasvatuskumppanuuden maahanmuuttajaperheiden kanssa olevan laajempaa kuin suomalaisten perheiden kanssa. Työntekijät ovat erityisen suuressa roolissa maahanmuuttajaperheiden kotouttamisprosessissa: heidän täytyy kertoa vanhemmille paljon ja tarkasti suomalaisesta kulttuurista. Yhteisen kielen puuttuminen koetaan työntekijöiden keskuudessa eniten kumppanuutta hankaloittavaksi tekijäksi, ja vaatiikin paljon kekseliäisyyttä sekä erilaisia työtapoja, että kommunikointi perheiden kanssa onnistuu. Maahanmuuttajat ovat kasvatuskumppaneina pääosin hyvin kiitollisia ja tyytyväisiä, eikä heillä juurikaan ole suuria vaatimuksia varhaiskasvatuksen suhteen. Perheiden välillä koetaan kuitenkin olevan eroja: esimerkiksi Suomeen tulosyyn koetaan vaikuttavan siihen, millaisia vanhemmat ovat kasvatuskumppaneina. Työtavoista etenkin pehmeä lasku ja kotikäynnit koetaan toimiviksi työmuodoiksi maahanmuuttajaperheiden kasvatuskumppanuuden rakentumisen kannalta. Niiden avulla työntekijät voivat muodostaa aivan erityisen siteen perheeseen. Työntekijät kaipaavat lisää tukea esimerksi maahanmuuttajien kotoutumiseen sekä toivoisivat, että perheestä olisi enemmän tietoa saatavilla, ennen kuin lapsi aloittaa päivähoidon.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että maahanmuuttajat tuovat kasvatuskumppanuuteen paljon sellaista, mitä suomalaisten perheiden kanssa käytävässä kasvatuskumppanuudessa ei ole. Kokemattomat työntekijät ovat suurten haasteiden edessä aloittaessaan työtä maahanmuuttajaperheiden kanssa. Tämä tutkielma tarjoaa kokeneiden työntekijöiden kokemukset ja työtavat kokemattomien työntekijöiden käyttöön. Tutkielma esittelee myös esimerkiksi työntekijöiden kokemuksista nousevia kehittämisideoita, joiden avulla kasvatuskumppanuuden rakentaminen ja ylläpitäminen maahanmuuttajaperheiden kanssa helpottuisi.