Syrjäytyminen on yksi aikamme puhutuimmista sosiaalisista ongelmista. Voiko syrjäytymiskehitys alkaa jo varhaislapsuudessa ja voiko varhaiskasvatus toimillaan tukea lapsen kehitystä tasapainoiseen yhteiskunnan jäsenyyteen lapsen perhetaustoista riippumatta? Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia lastentarhanopettajan toteuttaman kasvatustyön yhteiskunnallista merkitystä. Tarkastelun kohteena on lastentarhanopettajan käsitys omasta yhteiskunnallisesta tehtävästään ja se, millä tavoin lastentarhanopettajan käsityksen mukaan lasten mahdollinen eriarvoisuus näkyy päiväkodissa. Tutkimuksessa kysytään millaisia työmenetelmiä lastentarhanopettaja käyttää työssään sosiaalisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi sekä lapsen kasvun ja vanhempien kasvatustyön tukemiseksi ja millä tavoin lastentarhanopettaja voi omasta mielestään vaikuttaa lasten tulevaisuuteen. Tutkimuksen teoreettisena pohjana on käytetty sosiaalipedagogista lähestymistapaa sekä Bronfenbrennerin ekologista kehitysteoriaa. Työssä on valotettu kasvatuksen sosiologisia taustateorioita, opettajan ammattieettistä toimintaa sekä nyky-yhteiskunnan tilaa lapsen syrjäytymisuhan kannalta katsottuna.

Metodologisilta lähtökohdiltaan tutkimus on laadullinen, fenomenografinen tutkimus. Aineisto on kerätty 22:n lastentarhanopettajan parissa lomakekyselyllä sekä teemahaastatteluilla. Aineiston analyysi on toteutettu fenomenografisella tutkimusotteella, jossa aineiston tarkastelun jälkeen on muodostettu merkitysyksiköitä, joista on rakennettu merkityskategorioita ja sen jälkeen merkityskategorioista kuvauskategorioita. Lomakekyselyn ja haastattelujen analyysi on yhdistetty ylimmän tason kuvauskategorioiksi.

Tähän tutkimukseen osallistuneet lastentarhanopettajat kertovat, että eriarvoisuutta on selkeästi nähtävissä nykyisin päiväkodeissa. Eriarvoisuus johtuu usein perheen heikosta taloudellisesta tilanteesta, tai se voi liittyä maahanmuuttajien kielitaidottomuuteen, yksinhuoltajuuteen tai vanhempien uusavuttomuuteen. Lasten osallisuuden lisääminen on opettajien mukaan tarpeellista. Lastentarhanopettajat mainitsevat leikin keskeiseksi työtavaksi sekä kokevat, että osallisuus toteutuu hyvin usein siinä, että lapset valitsevat, suunnittelevat ja kehittelevät leikkejään. Lastentarhanopettajat korostavat varhaiskasvatuksen positiivista vaikutusta lapsen itsetunnon vahvistumiseen ja myönteisen minäkuvan syntymiseen Lapsen kehityksellisiin tuen tarpeisiin vastaaminen ja perhetaustoista johtuvien erojen tasoittaminen ovat lastentarhanopettajista merkittävä varhaiskasvatuksen vaikuttavuusalue. Lastentarhanopettajat eivät tarkastele lasten kasvattamista ensisijaisesti yhteiskunnallisen hyödyn, vaan lapsen oman onnellisuuden näkökulmasta. Varhaiskasvatuksella ja kotioloista johtuvien taustaerojen tasoittamisella tavoitellaan yksittäisen lapsen etua ja onnellisuutta sekä sen myötä tulevia yhteiskunnallisia valmiuksia, joiden myötä yksilölle voi muodostua hyvä elämä myös aikuisuudessa.