Lastentarhanopettajat kohtaavat nykyisin työssään huomattavan usein maahanmuuttajalapsia ja -perheitä. Vieraiden kulttuurien kohtaaminen asettaa uudenlaisia haasteita heidän työlleen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten interkulttuurinen kompetenssi ja kasvu ilmenevät lastentarhanopettajien kertomuksissa. Interkulttuurinen kompetenssi tarkoittaa taitoja, jotka mahdollistavat yhteisymmärryksen saavuttamisen sekä toimivan vuorovaikutuksen ja yhteistyön eri kulttuurista tulevien henkilöiden kanssa heidän yksilöllisyytensä ja elämäntilanteensa huomioiden (Jokikokko, 2002, 85–86). Interkulttuurinen kasvu on koko elämän kestävä prosessi, joka johtaa interkulttuurisen kompetenssin kehittymiseen. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten interkulttuurisen kompetenssin ulottuvuudet ilmenevät lastentarhanopettajien kertomuksissa? 2) Miten interkulttuurisen kasvun tila ilmenee lastentarhanopettajien kertomuksissa?

Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja narratiivinen. Analyysimenetelminä käytin narratiivista analyysia ja temaattista narratiivien analyysia. Aineisto koostui yhdeksästä kirjoitelmasta ja viidestä haastattelusta, joissa tutkimusaineistoa tuottaneet 14 lastentarhanopettajaa kertoivat omista kokemuksistaan maahanmuuttajalasten parissa työskentelystä. Vastauksena tutkimuskysymykseen 1 kokosin aineistosta neljä uutta kertomusta, yhden jokaista interkulttuurisen kompetenssin ulottuvuutta kohden (asenteet, tiedot ja tietoisuus, taidot ja toiminnallisuus). Tutkimuskysymykseen 2 vastasin esittelemällä aineistoesimerkkejä, jotka kuvaavat interkulttuurisen kasvun tilaa Bennettin (1993) DMIS-mallin etnosentriseen ja etnorelativistiseen viitekehykseen pohjautuen.

Lastentarhanopettajien kertomuksissa ilmenivät kaikki interkulttuurisen kompetenssin ulottuvuudet, joista voimakkaimmin painottui taitojen ulottuvuus. Interkulttuurinen kompetenssi vaikuttaa siis olevan läsnä päiväkotien arjessa. Ennakko-oletus oli, että lastentarhanopettajien edellytykset kohdata vieraita kulttuureita ovat hyvin moninaisia, ja toiseen tutkimuskysymykseen saadut tulokset vahvistavat tämän. Lastentarhanopettajien kertomuksista löytyi piirteitä sekä etnosentrisestä eli omaa kulttuuria korostavasta että etnorelativistisesta eli kulttuurista moninaisuutta korostavasta suhtautumisesta erilaisuuteen.

Tutkimuksessa on kuultavissa sekä tutkimushenkilöiden että tutkijan oma ääni. Painopiste on tutkimushenkilöiden kertomuksissa, mutta tutkijan rooli kertomusten kokoamisessa oli merkittävä. Tutkimustulokset voivat auttaa lastentarhanopettajia ja muita varhaiskasvatusalan työntekijöitä kehittämään interkulttuurisuuttaan ja siten omalta osaltaan parantamaan suomalaisen varhaiskasvatusjärjestelmän kykyä kohdata vieraita kulttuureita.