Den här pro gradu-avhandingen är en analys över användning av sociala medier i fyra statliga myndigheter i Finland och i Sverige. I avhandlingen redogör jag för hur Kommunikationsverket och Trafikverket i Finland respektive Post- och telestyrelsen samt Trafikverket i Sverige utnyttjar Facebook och Twitter i kommunikationen med sina intressentgrupper. Syftet med avhandlingen är att ta reda på hur ofta myndigheterna kommunicerar i sociala medier, hurdana strategier myndigheterna använder i sociala medier, hur mycket interaktion det finns i sociala medier mellan medborgare och myndigheterna samt på vilka språk myndigheterna kommunicerar i sociala medier.

Som material i denna avhandling har använts meddelanden som de fyra statliga myndigheterna har publicerat på sina Facebook- och Twitter-sidor under tidsperioden september–december 2013. Fast vissa myndigheter hade mer än två sidor antingen i Facebook eller i Twitter, har jag ändå valt bara en sida från båda tjänsterna.

Metoderna i denna avhandling är för det mesta kvantitativa. Jag har analyserat materialet genom att räkna antalet och frekvensen av inlägg på myndigheternas Facebook- och Twitter-sidor. Ytterligare har jag räknat jag hur många kommentarer myndigheternas inlägg har fått, hur många nya diskussioner andra användare har öppnat i myndigheternas sociala medier och hur manga gånger myndigheterna har delat vidare andra internetanvändares innehåll.

Det framgår av avhandlingen att statliga myndigheter i Finland och Sverige är tre gånger aktivare i Twitter än i Facebook och att de använder sociala medier för det mesta för att locka andra internetanvändare till sina egna webbsidor. Interaktionen mellan myndigheterna och deras intressentgrupper är i regel liten, och sociala medier används för att dela ut information. Myndigheterna har inte lyckats skapa breda nätverk med andra organisationer och privatpersoner i sociala medier. Ytterligare kommunicerar myndigheterna i sociala medier ytterst sällan på andra språk än på ländernas dominerande språk.

Om de fyra statliga myndigheterna verkligen vill dra nytta av sociala medier, måste de koncentrera sig mer på att skapa interaktion med andra internetanvändare i stället för enkelriktad informationsutdelning, som de för närvarande gör. Myndigheterna borde inte tänka på sociala medier som ytterligare publiceringsverktyg utan som kanaler där de kan lyssna på kunder och ha äkta samspel med dem.

Tämä pro gradu -tutkielma on analyysi kahden suomalaisen ja kahden ruotsalaisen valtion viranomaisen sosiaalisen median käytöstä. Tutkielmassani selvitän, kuinka suomalaiset Viestintävirasto ja Liikennevirasto sekä ruotsalaiset Post- och Telestyrelsen ja Trafikverket hyödyntävät Facebookia ja Twitteriä sidosryhmäviestinnässään. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka usein viranomaiset viestivät sosiaalisissa medioissa, millaisia strategioita viranomaiset käyttävät sosiaalisen median kanavissa, kuinka paljon vuorovaikutusta viranomaisten ja kansalaisten välillä on sosiaalisissa medioissa, ja millä kielillä viranomaiset viestivät omissa sosiaalisen median kanavissaan.

Tutkielman materiaalina olen käyttänyt viestejä, jotka neljä viranomaista ovat julkaisseet Facebook- ja Twitter-sivuillaan syyskuun 2013 ja joulukuun 2013 välisenä aikana. Vaikka osalla viranomaisista on Facebookissa ja Twitterissä useampi kuin kaksi omaa sosiaalisen median kanavaa, olen valinnut tähän tutkielmaan analysoitavaksi vain yhden sivun kummastakin palvelusta.

Tutkielmassa käyttämäni tutkimusmenetelmät ovat pääosin määrällisiä. Olen analysoinut materiaalia laskemalla viranomaisten Facebook- ja Twitter-sivuilla olevien viestien määriä ja julkaisutiheyttä. Lisäksi olen laskenut viranomaisten viestien saamien kommenttien ja muiden käyttäjien aloittamien uusien viestiketjujen määrät sekä sen, kuinka usein viranomaiset ovat jakaneet muiden käyttäjien luomia sisältöjä omilla sosiaalisen median sivuillaan.

Tutkimukset selviää, että suomalaiset ja ruotsalaiset viranomaiset käyttävät Twitteriä kolme kertaa enemmän kuin Facebookia ja että sosiaalista media käytetään enimmäkseen ohjaamaan käyttäjiä viranomaisten omille verkkosivuille. Vuorovaikutus viranomaisten ja niiden sidosryhmien välillä sosiaalissa medioissa on pääsääntöisesti vähäistä, ja viranomaiset käyttävät sosiaalisia medioita tiedon jakamiseen. Viranomaiset eivät ole onnistuneet luomaan sosiaalisissa medioissa laajoja verkostoja muiden organisaatioiden tai yksityishenkilöiden kanssa. Viranomaiset viestivät myös erittäin harvoin sosiaalissa medioissa muilla kielillä kuin maiden valtakielillä.

Mikäli valtion viranomaiset haluavat todella hyötyä sosiaalista medioista, on niiden keskityttävä nykyisen yksisuuntaisen tiedottamisen sijasta vahvemmin vuorovaikutuksen luomiseen muiden internetin käyttäjien kanssa. Viranomaisten ei tulisi nähdä sosiaalisia medioita täydentävinä julkaisukeinoina, vaan kanavina, jossa ne voivat kuunnella asiakkaitaan ja olla aidosti vuorovaikutuksessa heidän kanssaan.