Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka suuri osa afasian saaneista potilaista ohjautuu puheterapiaan akuuttihoidon jälkeen ja toteutuvatko puheterapian kuntoutussuositukset. Lisäksi tutkittiin, mihin asti potilas voidaan jäljittää kuntoutuspolkua pitkin ja onko kuntoutuspolku yhteneväinen potilaiden kokemusten kanssa. Ensimmäisessä kappaleessa syvennytään afasiaan yleisellä tasolla sekä käydään läpi afasian saaneen henkilön kuntoutuspolkua ja puheterapian toteutumista.

Tutkimus toteutettiin rekisteri- ja kyselytutkimuksena. Rekisteritutkimukseen valittiin vuonna 2012 aivoverenkiertohäiriöön sairastuneet ja afasian saaneet henkilöt, jotka olivat Oulun kaupungin hyvinvointipalvelujen kuntoutuspalvelujen AVH-koordinaattorien (aivoverenkiertohäiriöön sairastuneiden asiakkaiden yhteyshenkilöiden) asiakkaita. Rekisteristä tutkimukseen soveltui 27 henkilöä, joille lähetettiin kyselylomake. Kyselylomakkeista saatuja vastauksia vertailtiin rekisteristä saatuihin tietoihin, joiden avulla pyrittiin vastaamaan tutkimuskysymyksiin.

Tulokset osoittivat, että afasian saaneen henkilön sukupuolella, iällä ja asumisjärjestelyllä on yhteyttä puheterapiaan ohjautumiseen ja puheterapian toteutumiseen. Sen sijaan asuinalueella ei ollut yhteyttä puheterapiaan ohjautumiseen tai puheterapian toteutumiseen. Kuntoutuspolku oli yhteneväinen aiempien tutkimusten kanssa, mutta puheterapia toteutui kuntoutuspolun kaikissa vaiheissa vain muutamalla tutkimushenkilöllä. Suurimmassa osassa tapauksista puheterapia ei jatkunut akuuttivaiheen kuntoutuksen jälkeen.

Tämän tutkimuksen tulokset olivat samansuuntaisia muiden vastaavanlaisten tutkimusten kanssa. Pienen otoskoon vuoksi tulokset eivät ole yleistettävissä, vaan ovat suuntaa antavia.