Tiivistelmä. Tutkimuksemme tavoitteena on selvittää musiikintutkijoiden käsityksiä siitä, miksi musiikkia tutkitaan ja opetetaan. Musiikintutkimuksen ja -opetuksen nähdään olevan vahvasti kytköksissä toisiinsa, sillä opetuksen tulee pohjautua tieteelliselle tiedolle. Tutkimus ja opetus ovat myös vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa, sillä yhteiskunta tarjoaa taloudellista tukea tutkimukselle ja tutkijat tuottavat tietoa yhteiskunnan hyödynnettäväksi. Yhteiskunnan muutosten myötä tutkijoille avautuu uusia tutkimuskohteita, joita tutkimalla saadaan jälleen ajankohtaista tieteellistä tietoa uusista ilmiöistä.

Tutkimusaiheemme kattaa koko musiikintutkimuksen kentän, ja pyrimme tutkielmamme teoreettisessa viitekehyksessä tuomaan esille aikaisemmin tehtyjä tutkimustuloksia mahdollisimman laajasti. Käsittelemme musiikin merkityksiä sekä yksilöllisestä että yhteisöllisestä näkökulmasta, ja tarkastelemme musiikin fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia. Koska musiikki joutuu usein perustelemaan asemaansa oppiaineena, haluamme tuoda jokaiseen lukuun myös musiikkikasvatuksellisen näkökulman. Lisäksi tarkastelemme ilmiötä filosofisesta näkökulmasta, jolloin esiin nousevat kysymykset musiikin arvosta ja siitä, nähdäänkö se välineenä jonkin saavuttamiseen vai itsessään arvokkaana ilmiönä.

Tutkimuksemme metodologisena lähtökohtana on fenomenografia, sillä pyrimme selvittämään haastateltavien käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä. Halusimme ajankohtaista, asiantuntevaa ja monipuolista tietoa tutkimuksemme aineistoksi, minkä vuoksi valitsimme haastateltaviksi musiikintutkimuksen professoreita. Aineistonkeruumenetelmänä hyödynsimme teemahaastattelua, mikä mahdollisti haastattelujen etenemisen yksityiskohtaisten kysymysten sijaan väljempien teemojen varassa mahdollistaen haastateltavan vapaamman ilmaisun ja sen myötä myös laajemman aineiston syntymisen. Poimimme litteroiduista haastatteluista tutkimuskysymystemme kannalta merkittävät ilmaukset, joita luokittelemalla muodostimme aineistomme analyysin rungon.

Analyysin perusteella yhteiskunnan ja taloudellisen tuen rooli sekä musiikintutkimuksessa että -opetuksessa korostuu. Musiikintutkimusta on lähes jokaisessa suomalaisessa yliopistossa, mutta haastatellut kokevat sen olevan vaikeuksissa mahdollisten säästötoimenpiteiden takia. Tutkijoiden mielestä musiikki on merkityksellinen ja moniulotteinen ilmiö, jota täytyy tutkia ja jonka tulisi näkyä yhteiskunnassa laajemmin. Teknologisoitunut yhteiskunta ja musiikkikulttuurien muutokset ovat vaikuttaneet siihen, millaisena ilmiönä musiikki nähdään. Tutkijoiden mielestä yhteiskunta odottaa musiikintutkimuksen ja -opetuksen tuottavan mitattavaa tulosta. He eivät näe musiikilla ja sen opetuksella olevan suoraa välitöntä vaikutusta, minkä takia mitattavia tuloksia on vaikea saavuttaa ja kausaalisuhteita vaikea todistaa. Musiikki voi olla väline päämäärien saavuttamiseen, mutta haastatellut tutkijat eivät halua korostaa pelkästään musiikin välinearvoja. Lähes jokaiselle haastatellulle musiikilla on myös itseisarvo.

Tutkijat kokevat yksimielisesti musiikin kuuluvan yleissivistävään opetukseen. Tutkijat näkevät musiikin sivistävinä piirteinä erityisesti oman kulttuurin välittämisen ja kehittämisen, itsetuntemuksen sekä yksilön omaksi itseksi kasvamisen ympäristöön suhteutettuna. Lisäksi tietämys ja kokemus musiikista mahdollistavat musiikista nauttimisen ja hyvän musiikkisuhteen syntymisen, minkä myötä yksilöllä on mahdollisuus käyttää musiikkia osana arkeaan, hyvinvointiaan ja tunteidenkäsittelyään. Jotta musiikinopetus olisi toimivaa ja ajankohtaista, opettajan tulee huomioida opetussuunnitelman asettamat tavoitteet, nuorten oma maailma, teknologisoitunut yhteiskunta, oppiaineiden välinen integraatio sekä vähäisten tuntimäärien tehokas hyödyntäminen.

Musiikinopetuksen edistäminen tutkimuksellisten tulosten avulla vaikuttaa ajoittain monimutkaiselta prosessilta. Luotettavien ja pätevien tutkimustulosten tuottaminen on vaikeaa, sillä musiikki on ilmiönä laaja ja merkitykseltään varsin yksilöllinen. Musiikilla on myös koulumaailmassa erityinen merkityksensä, sillä se mahdollistaa oppilaan itseilmaisun oman tekemisen kautta, mikä on yhtä tärkeää kuin tehokkaiden opiskelutaitojen kehittäminen.