Lastensuojelun tarve on kasvanut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Julkisuudessa on keskusteltu näkyvästi lastensuojelun tilasta ja lapsiperheiden lisääntyneistä ongelmista. Kouluissa ja päiväkodeissa tehdään ehkäisevää lastensuojelutyötä. Näin ollen lastensuojelun tuntemus liittyy myös kasvattajan työhön. Tutkimus keskustelee useiden tieteenalojen kanssa: kasvatustiede, taide ja taidekasvatus sekä sosiaalityö ovat näistä keskeisimmät.

Lapsen osallisuuden vahvistaminen lastensuojelun käytänteissä on nähty tarpeellisena. Suomessa on toistaiseksi tehty vähän tutkimuksia, joissa olisi tarkasteltu taiteen käyttöä sosiaalityössä. Eri alojen kehittämishankkeista on kuitenkin saatu vahvistusta olettamukselle, että taiteen avulla on mahdollista tukea ihmisten hyvinvointia. Pro gradu -tutkielmani on kvalitatiivinen tutkimus, jossa käytän narratiivista eli kerronnallista lähestymistapaa. Tutkimusongelmani on: Millaisia ovat lastensuojelun asiakasperheiden tulevan tarinat? Alaongelmana tarkastelen: Mikä merkitys kuvataiteellisella työskentelyllä on perheiden kerronnalle? Keskiössä ovat lastensuojelun asiakasperheiden kertomukset, jotka ovat syntyneet ohjaamani kuvataiteellisen työskentelyn aikana perheleirin kontekstissa.

Aineistonhankinnan menetelminä ovat haastattelu, havainnointi sekä kuvataiteellinen työskentely. Leirillä kunkin perheen tehtävänä oli rakentaa Paikka Haavemaailmassa -aiheinen lumi-installaatio, minkä ympärille aineistonkeruu keskittyi. Aineisto koostuu videotallenteista, joissa perheet kertovat työskentelystään. Analyysipolkuni on rakentunut monivaiheisesti. Olen päätynyt aineistolähtöisen analyysin kautta narratiiviseen analyysiin, ja edelleen tulosten osittaiseen runomuotoiseen esitystapaan. Tuloksissa tarkastelen kertomuksia kolmena toisiinsa kytkeytyvänä kokonaisuutena. Ensimmäiseksi käsittelen Tulevaa kaikkia tuotettuja kertomuksia yhdistävänä kehyskertomuksena, sekä tulevan käsittelyn merkitystä lastensuojelussa. Seuraavaksi keskityn lasten henkilökohtaisiin kertomuksiin. Esitän tulokset runomuotoon kirjoitettuna kertomuksena Vasten tulevaa nojaudun, jota myös reflektoin kirjallisuuslähteisiin viitaten. Lopuksi tarkastelen perheiden yhdessä tuottamien kertomusten kokonaisuutta. Tällöin huomio on perheiden haaveissa, joita he ovat käsitelleet yhteisesti kuvataiteellisen työskentelyn kautta. Haavemaailmoissa -runo on kollektiivinen kertomus, jossa perheiden tulevan tarinat erottuvat perheiden äänellä kerrottuna, mutta jossa aineisto myös vuoropuhelee keskenään.

Työskentely synnytti perheenjäsenten mielissä moninaisen ja vaikuttavan joukon tarinoita. Yhdessä tuotetut kertomukset rakentavat kuvaa paremmasta tulevasta. Lasten kertomuksissa tuleva näyttäytyy valoisana ja monin tavoin mahdollisena. Tulosten mukaan kuvataiteellinen työskentely näyttää mahdollistaneen tulevan käsittelyn positiivisella, elämyksiä tuottavalla ja uutta luovalla tavalla. Kuvataide toi perheiden kerrontaan ulottuvuuksia, jotka olisivat jääneet saavuttamatta ilman sitä. Ymmärrän tutkimuksessa käytetyn menetelmän osallistavana ja vuorovaikutteisena tutkimus- ja työskentelymenetelmänä. On muistettava, että tulokset eivät ole sellaisenaan yleistettävissä, koska tarkastelun kohteena ovat olleet tiettyjen perheiden kertomukset, sellaisenaan ainutlaatuiset.