Kirjallisuuskatsauksena toteutetun kandidaatintutkielman tavoitteena oli perehtyä suomalaisen varhaiskasvatuksen mahdollisuuksiin Suomeen muuttaneen pakolaislapsen kotouttamisen tukemisessa. Työssä kuvataan, mikä merkitys varhaiskasvatukseen liittyvillä kotouttamistoimenpiteillä on pakolaislapsen sopeutumisessa. Uusi kulttuuri ja asuinympäristö vaativat sopeutumista muutoksiin. Turvapaikanhakijalasten sopeutuminen riippuu usein siitä, minkälaisia resursseja perheillä on käytössään oman elämänsä ohjaamiseen. Pakolaiset tarvitsevat alkuvaiheessa runsaasti tukea ja ohjausta, joten viranomaisten on tärkeää ymmärtää maahanmuuttoprosessin eri vaiheita. Perhe- ja ystäväverkostot, viranomaistahot ja paikalliset kontaktit ovat tärkeitä turvapaikanhakijoiden elämässä. Kulttuuri ja identiteetti ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Vanhempien ja päiväkodin yhteistyöllä on vaikutusta siihen, minkälainen kulttuuri-identiteetti lapselle kehittyy.

Toisena tutkimustehtävänä on selvittää, millä tavalla kotouttamista pyritään varhaiskasvatuksessa tehostamaan. Hallinnollisilla ja toiminnallisilla ratkaisuilla ohjataan käytännön kotouttamistoimenpiteitä. Päiväkoti-ikäisen lapsen kotoutumissuunnitelma sisällytetään yleensä lakien pohjalta laadittuun varhaiskasvatus- tai esiopetussuunnitelmaan. Kulttuurivähemmistöön kuuluvilla lapsilla tulisi olla mahdollisuus kasvaa monikulttuuriseen yhteiskuntaan oman kulttuuripiirinsä ja suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi. Kandidaatintyön kolmantena tutkimustehtävänä oli kuvata monikulttuurisessa työympäristössä työskentelevän varhaiskasvattajan työtä ja työn sisältöjä. Pakolaislapsen kotoutuminen alkaa usein päiväkodista. Päiväkodin henkilökunnalta edellytetään kulttuurista ymmärrystä, joka edesauttaa lasten tarpeiden ja vanhempien kasvatusnäkemysten tasavertaista ja vastavuoroista käsittelyä.