Suomi on pitkään ollut monikulttuurinen maa, sillä esimerkiksi kansalliset vähemmistöryhmät, kuten saamelaiset, romanit ja ruotsinkieliset suomalaiset, ovat asuneet useita vuosikymmeniä maassamme. Maahanmuuton lisääntyvän moninaisuuden myötä yhteiskunnassa on yhä enemmän vähemmistöryhmiä. (Hannikainen & Jutila, 2012, s. 15). Lapset tulevat päiväkotiin kulttuurisesti, katsomuksellisesti ja kielellisesti moninaisista lähtökohdista. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2016, s. 23, 41–43) asettaa yhdeksi varhaiskasvatuksen tavoitteeksi lasten kulttuuri-identiteettien rakentumisen tukemisen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, mitä lapsen kulttuuri-identiteetillä ja sen rakentumisella tarkoitetaan sekä kuinka päiväkoti voi tukea niiden lasten kulttuuri-identiteetin kehittymistä, jotka kuuluvat kulttuuriseen vähemmistöön. Varhaiskasvatuksen opintoihin liittyneissä harjoitteluissa olen kokenut, että vaikka kulttuurisesta ja katsomuksellisesta moninaisuudesta ollaan oltu tietoisia, päiväkodin toiminta tukee pääsääntöisesti valtakulttuuriin kuuluvien lasten kulttuuri-identiteettien rakentumista muun muassa erilaisin kulttuuriperintein, jotka pohjautuvat usein päiväkodissa enemmistön uskontona olevaan evankelisluterilaisuuteen. Onkin tärkeää tarkastella, miten päiväkodissa voidaan tukea kulttuurisiin vähemmistöihin kuuluvien lasten kulttuuri-identiteettien rakentumista.

Tutkimus on laadullinen ja sen menetelmänä on narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Aineisto on kerätty pääosin Oulun yliopiston tietokannoista. Tutkimuksen aineisto koostuu aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen, aiempiin tutkimuksiin ja artikkeleihin. Tutkimuksen primaarilähde on Saija Benjaminin (2014) artikkeli Kulttuuri-identiteetti — Merkitys kehitykselle ja kotoutumiselle, jonka lähteistä puolestaan sain paljon aineistoa tutkielmaani. Aineiston analyysimenetelmänä on sisällönanalyysi, jonka avulla aineisto on koottu johtopäätöksien tekoa varten.

Kulttuuri-identiteetti on ulottuvuuksiltaan laaja kokonaisuus. Sille on merkityksellistä yksilön samastuminen erilaisiin kulttuurisiin ryhmiin, sekä kansallisuuteen, etnisyyteen, sekä se kuinka muut ihmiset hänet määrittelevät. Kulttuuri-identiteetti ei ole varhaislapsuudessa vielä selkeä. (Benjamin,2014, s. 65–75, 77.) Lapsen myönteisen kulttuuri-identiteetin muodostuminen edellyttää, että häneen suhtaudutaan myönteisesti ja että hänen kulttuurinsa perusteella ei tehdä yleistyksiä tai leimata häntä tietynlaiseksi. On tärkeää, että päiväkodin toiminnassa mahdollistetaan kulttuurisen moninaistumisen myötä myös kulttuuriperinteiden moninaistuminen sekä se, että katsomuksellisiin vähemmistöihin kuuluvat lapset eivät joutuisi tuntemaan ulkopuolisuutta. (Benjamin, Laine & Kallioniemi, 2015, s. 188, 191.)

Tässä tutkielmassa ei ole mahdollista käsitellä kaikkia lapsen kulttuuri-identiteettiin vaikuttavia ulottuvuuksia, minkä vuoksi tutkimuksen tulosten perusteella ei voida tehdä yleistyksiä. Käsittelen tutkielmassani kulttuuri-identiteetin ja etnisen identiteetin käsitteitä osittain päällekkäin, mikä voi heikentää tutkimuksen luotettavuutta, sillä ne eivät tarkoita täysin samaa asiaa. Niiden yhtäaikainen käyttö on kuitenkin perusteltua siitä syystä, että ne ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Koska tutkielmani pääaineistoksi muodostui Benjamin artikkeli Kulttuuri-identiteetti — Merkitys kehitykselle ja kotoutumiselle ja artikkelin lähdeaineistosta tuli myös osa oman tutkielmani lähdeaineistoa, se voi myös vaikuttaa tutkielmani luotettavuuteen heikentävästä.