Tutkielman päämääränä on lisätä ymmärrystä kirjastolain ilmentämästä kirjaston roolista yhteiskunnassa. Tavoitteena on tarkastella diskurssianalyysin avulla sitä, millaisia kirjastokäsityksiä vuoden 2017 alussa voimaan tulleeseen kirjastolakiin sisältyy. Aineistona käytän hallituksen esitystä uudeksi kirjastolaiksi, siitä annettua sivistysvaliokunnan mietintöä, kirjastolaista eduskunnassa käytyä lähetekeskustelua sekä yhteenvetoa asiantuntijalausunnoista, jotka annettiin hallituksen esitysluonnoksesta uudeksi kirjastolaiksi. Tutkielmassa määritän kolme kirjastokäsitystä, jotka perustuvat kirjaston yhteiskunnallista roolia käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat traditionaalinen kirjasto, tietoyhteiskunnan kirjasto ja sosiaalinen kirjasto. Näistä käsityksistä uusi kirjastolaki ilmentää pääosin käsitystä kirjastosta sosiaalisena kirjastona. Uuden kirjastolain mukainen sosiaalinen kirjasto on luonteeltaan osallistava. Kirjaston yhteiskunnallinen rooli sisältää yhteisön tiedollisen sekä kulttuurisen hoivan ja uusintamisen lisäksi sosiaalisen hoivan ja uusintamisen ulottuvuudet. Kirjaston keskeiseksi tehtäväksi määrittyy mahdollistaa yksilöille toimiminen uusliberalistisina yrittäjäkansalaisina. Kirjaston legitimiteetti pohjautuu toisaalta perustuslakiin ja toisaalta uusliberalistisen rationaliteetin mukaisiin näkökulmiin kirjaston tuottamista hyödyistä yksilöille ja yhteiskunnalle. Kirjasto voi roolissaan toimia sekä uusliberalistisen rationaliteetin mukaista toimintaa tukevana hallinnan välineenä että emansipatorisena ja avata mahdollisuuksia uusliberalistisen hallinnan haastamiseen. Jatkotutkimuksessa voisi tarkastella kirjastokäsitysten välisiä suhteita ja jännitteitä sekä perehtyä yksityiskohtaisemmin käsitysten taustalla vaikuttaviin ideologioihin, erityisesti niiden sisältämien demokratia- ja vapauskäsitysten osalta. Lisäksi tutkielman tulosten suhdetta käytännössä toteutettavaan kirjastotoimintaan olisi mielenkiintoista selvittää.