Tiivistelmä. Katsauksen tarkoituksena on kuvata perinnöllisyysneuvojien ja -neuvontaa harjoittavien terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia ohjaustilanteista. Tavoitteena on löytää perinnöllisyysneuvonnan mahdolliset kehittämisen kohteet parantamaan ohjauksen laatua ja saada näkyvyyttä perinnöllisyysneuvonnalle. Tiedonhaku toteutettiin CINAHL-, PubMed- ja Scopus -tietokannoista. Aineistoksi valikoitui viisi vertaisarvioitua tutkimusta, joiden analysoimiseen käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä.

Analyysin tuloksena yläkäsitteiksi muodostui ammatillisuus, suunnittelu, ohjaus ja tunteet, joista pääkäsitteeksi johdettiin perinnöllisyysneuvontaprosessi. Tulokset osoittivat, että ohjaajat kokivat ohjaustilanteet haastaviksi, kun ohjaus piti sisällään riskin arviointia, potilaan surun kohtaamista tai epäselvän geenitestituloksen. Yhdessä tutkimuksessa korostui ohjaajien tyytyväisyys omiin ohjaustaitoihin muista tutkimuksista poiketen. Haastavat ohjaustilanteet lisäsivät ohjaajien epämukavuuden tunnetta, johon nähtiin olevan jonkin verran yhteyttä vähäisellä työkokemuksella. Myös eriäviä näkemyksiä havaittiin työkokemuksen vaikuttamisesta ohjaustilanteisiin.

Perinnöllisyysneuvonnan ohjaustilanteet koettiin tunteikkaiksi. Potilastilanteet aiheuttivat voimakkaita kuormittavia tuntemuksia potilaissa ja ohjaajissa. Ohjaajien tunnekokemuksiin vaikuttivat omat henkilökohtaiset kokemukset, perinnöllisyysneuvonnan luonne ja potilaiden ohjaajiin kohdistamat negatiiviset tunteet. Tunneperäiset kokemukset vaikuttivat ohjaustilanteiden haasteellisiksi kokemiseen.

Katsauksen merkittävin huomio kiinnittyi perinnöllisyysneuvojien- ja neuvontaa harjoittavien lisäkoulutuksen tarpeeseen. Lisäkoulutusta koki tarvitsevansa lyhemmän aikaa perinnöllisyysohjausta antaneet ohjaajat, mutta myös osa pitkään alalla olleista ohjaajista.