Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten tuttuuden perusteella valitut kuvat sekä kuntoutettavien kuvien toistaminen vaikuttivat afaattisen henkilön nimeämissuoritukseen, sanaston pysyvyyteen ja sanaston mahdolliseen uudelleen oppimiseen. Kuntoutukseen valitut kuvat otettiin tutkimushenkilön kotoa, jonka yhteydessä tutkimushenkilö luokitteli kuvat joko tutuiksi tai vähemmän tutuiksi niiden tärkeyden, visuaalisen yleisyyden sekä käyttömäärän perusteella. Sanaluokiksi valittiin substantiivit ja verbit. Valitut 120 kuvaa jaettiin harjoittelemattomaan ja harjoiteltuun sanastoon, joiden eroavaisuuksia nimeämisessä tarkasteltiin toiston ja tuttuuden kautta.

Toistamisella havaittiin positiivinen yhteys tutkimushenkilön suoriutumiseen nimeämisessä. Oikein nimettyjen sanojen määrä lähti kasvuun jo terapiajakson toisella viikolla. Harjoittelemattoman ja harjoitellun sanaston välillä oli eroja tutkittavan nimetessä harjoiteltuja sanoja paremmin. Sanojen tuttuuseroilla ei ollut tilastollista merkitsevyyttä nimeämiseen kummankaan sanaluokan kohdalla. Tulokset olivat kuitenkin suuntaa antavia tutumpien sanojen positiiviseen vaikutukseen, sillä tutkimushenkilö nimesi prosentuaalisesti enemmän oikein tutumpia kuin vähemmän tuttuja sanoja. Toiston havaittiin olevan tilastollisesti merkitsevä tekijä sanaston pysyvyydessä, kun taas tuttuuden merkitys pysyvyyden ennustajana oli heikko.

Toistamisen määrä olisi hyvä huomioida kuntoutusjaksoa mietittäessä. Sanojen tuttuusasteen huomioiminen kuvavalinnassa yhdessä toistamisen kanssa voisi hyödyttää kuntoutujaa, mutta sen ylläpitävää hyötyä sekä motivoivuusastetta tulisi tarkastella kriittisesti.