Tiivistelmä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata seikkailupedagogiikan menetelmiä hyödyntävien leirikoulujen mahdollisuuksia tukea oppilaan liikuntamotivaatiota. Seikkailupedagogiikka on vaihtoehtoinen toiminnallinen opetusmenetelmä, joka voidaan nähdä osana koulujen liikuntakasvatusta. Tutkielman tavoitteena on tuoda seikkailupedagogiikalle tunnettavuutta kasvatuksen kentällä ja osoittaa motivaation huomioimisen tärkeys koulujen liikuntakasvatuksessa. Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttivat vaellusleirikoulun käyneiden oppilaiden liikuntamotivaatioon ja viihtymiseen leirikoulussa.

Tämän kvalitatiivisen tapaustutkimuksen tapauksena on erään koulun vaellusleirikoulu. Tutkielman kohdejoukkona ovat 40 vaellusleirikoulun käynyttä 6.–7.-luokan oppilasta. Tutkimusaineisto koostuu oppilaiden kirjoitelmista, joissa he kertovat vaellusleirikoulukokemuksistaan. Aineiston analyysimenetelminä olivat teoriaohjaava ja aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkielman teoreettisina lähtökohtina ovat suomalaiset ja kansainväliset liikuntamotivaatiota ja seikkailupedagogiikka käsittelevät teoriat. Tutkielmamme tärkein taustateoria on itsemääräämisteoria. Sen mukaan liikuntamotivaation muodostumiseen vaikuttavat kolmen psykologisen perustarpeen tyydyttyminen: pätevyyden, autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kokemukset.

Oppilaiden leirikoulukokemuksissa esiintyi kokonaisuudessaan selkeästi enemmän motivaatiota vahvistavia kuin heikentäviä tekijöitä. Oppilaiden kirjoitelmissa esiintyi kokemuksia kaikista itsemääräämisteorian motivaatiotekijöistä. Motivaatiota vahvistavana tekijänä korostui erityisesti sosiaalinen yhteenkuuluvuus, johon kuului yhteishenkeen, kaverisuhteisiin ja yhdessä tekemiseen liittyviä kokemuksia. Pätevyyden kokemuksia oppilaille oli syntynyt onnistumisista ja omista taidoista. Autonomian kokemukset liittyivät yhteisiin tehtäviin, päätöksentekoon ja omaehtoiseen osallistumiseen. Osa oppilaista oli kokenut leirikoulussa myös autonomian puutetta. Oppilaat kertoivat, kuinka fysiologisista tarpeista lepo, ravinto ja hygienia vaikuttivat viihtymiseen vaellusleirikoulussa. Muita viihtymiseen vaikuttavia tekijöitä olivat luonto- ja tunnekokemukset sekä arjesta irrottautumisen kokemukset. Näistä erityisesti luontokokemukset näyttäytyivät viihtymiseen sekä positiivisesti että negatiivisesti vaikuttavana tekijänä.