Tiivistelmä. Käsittelen tässä tutkimuksessa alkoholin salakuljetusta Raahen tullikamaripiirissä vuosina 1919–1932. Tuolloin Suomessa oli voimassa kieltolaki, mikä käytännössä kielsi alkoholipitoisten juomien nauttimisen, myynnin ja hallussapidon. Alkoholin salakuljetusta Raahen seudun osalta ei ole ennen tutkittu, joten se on yksi tämän tutkimuksen motiiveista.

Tutkimuksessa selvitetään sitä, keitä salakuljettajat olivat, miten he toimivat, minkälaisia tuomioita he saivat ja minkälaista julkista keskustelua alueen lehdistössä käytiin kieltolain ja salakuljetuksen osalta. Olennaisena osana tutkimusta on myös se, miten laajaa salakuljetus Raahen tullikamaripiirissä oli.

Tutkimuksessa käytetty lähdeaineisto koostuu Raahen tullikamarin takavarikkopöytäkirjoista, tullirikosjuttujen pöytäkirjoista ja viranomaisten välisestä kirjeenvaihdosta. Lisäksi tutkimuksessa käytetään Raahen poliisilaitoksen rikospäiväkirjoja ja poliisitutkintapöytäkirjoja. Myös sanomalehtiä, kuten Raahen Seutua, Pohjan Voimaa ja Liittoa käytetään tutkimuksessa hyödyksi julkisen keskustelun tutkimisen osalta. Aineistoa käydään läpi sekä laadullisin että määrällisin menetelmin. Erilaisten takavarikkomäärien ja salakuljetustapausten esittäminen tilastollisesti osoittautui tässä tutkimuksessa hyväksi tavaksi esittää tietoa ja analysoida sitä.

Tutkimuksessa selviää, että alkoholin salakuljetuksessa Raahen seudulla on havaittavissa tiettyjä erityispiirteitä. Kieltolain alussa salakuljetus oli hyvin vähäistä ja päätekijöinä olivat ulkomaiset merimiehet ja ulkopaikkakuntalaiset henkilöt. Asetelma kuitenkin muuttui ajan kuluessa ja salakuljetus alkoi siirtyä entistä enemmän Raahen seudulla asuneiden ihmisten haltuun. Alkoholia takavarikoitiin niin mantereella, satamissa, merellä, saaristossa kuin myös rautateillä. Takavarikkopaikoissa on huomattavissa tietynlainen kehitys, ja se kuinka paljon alkoholia takavarikoitiin tietyltä maantieteelliseltä alueelta, vaihteli vuodesta riippuen. Takavarikoidut litramäärät kasvoivat melko tasaisesti ajan kuluessa. Litramääristä pystyy myös päättelemään sen, kuinka isosta tekijästä on kyse. Salakuljetuksesta annetut tuomiot vaihtelivat ja yleisin sakkorangaistus asettui 1000 ja 2000 markan väliin. Sakkorangaistuksetkin kehittyivät ajan kuluessa ja kieltolain loppupuolella on havaittavissa vankeusrangaistusten lisääntyminen. Julkinen keskustelu oli pääsääntöisesti tuomitsevaa ja lähdeaineistona toimivat lehdet voidaan nähdä ensisijaisesti kieltolakia kannattaneina julkaisuina. Kieltolain rikkojat saatettiin kuvata esimerkiksi yhteiskunnan syöpäläisiksi.