Tiivistelmä. Kandidaatintutkielmassani tutkin ruotsalaisia lainasanoja ja niiden merkitysten muuttumista. Aineistonani on vanhan kirjasuomen aikakauteen sijoittuva Christfrid Gananderin sanakirja Nytt Finskt Lexicon 1700-luvun lopulta. Selvitän, miten ruotsalaisten lainasanojen merkitys on muuttunut Gananderin sanakirjan ajoista 2020-luvulle tultaessa, vastaavatko Gananderin omat merkinnät nykypäivän etymologista tietämystä ja minkä tyyppisiä otokseni lainasanat ovat. Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus, jonka teoreettisena perustana hyödynnän filologian ja leksikologian periaatteita. Menetelmässäni yhdistelen etymologista tutkimusta, sanakirjatutkimusta ja filologista tekstieditiota.

Tutkimuksessani rajaan aineistoni Gananderin sanakirjan alkupäässä esiintyviin substantiiveihin, jotka nykypäivän etymologinen tietämys osoittaa ruotsista tai muinaisruotsista suomeen lainautuneiksi. Otoskokoni on 12 hakusanaa. Analyysissäni käyn läpi näiden sanojen merkityksen Gananderin mukaan ja vertaan sitä Kielitoimiston sanakirjan (2020) antamaan nykymerkitykseen. Lisäksi kerron sanan etymologiasta ja luokittelen sanan lainasanakategoriaan.

Otoksessani esiintyvien sanojen merkitykset ovat pysyneet pääosin samoina, mutta usean sanan nykymerkitys on laajentunut verrattuna Gananderin aikaisiin merkityksiin. Yhden sanan tyyliarvo on muuttunut neutraalista ylätyyliseksi eli sen merkitys on melioratiivistunut. Kaksi otokseni sanoista on jäänyt pois yleiskielisestä käytöstä. Vain yhdessä otokseni sanassa esiintyi Gananderin oma merkintä sanan etymologiaa koskien, ja tämä piti paikkansa myös nykytietämyksen valossa. Sen pohjalta ei kuitenkaan tule tehdä johtopäätöksiä Gananderin etymologisesta tietämyksestä. Analyysini mukaan kaikki otokseni 12 sanaa edustavat varsinaisia lainoja. Ne ovat yleislainoja, jotka ovat sopeutuneet kieleen niin hyvin, että niitä on jopa vaikea tunnistaa lainasanoiksi.