Tiivistelmä. Tämä pro gradu -tutkielma kokoaa vertailevasti yhteen kiusaamisen interventio-ohjelmien vaikuttavuutta Pohjoismaissa. Tutkimusmetodina toimivat analyyttinen ja vertaileva, systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Työn metodologinen viitekehys tulee vertailevan tutkimuksen tieteentraditioon kuuluvasta vertailevasta kasvatustieteestä, tutkimusaihepiirin taustateoria tulee kiusaamisesta sekä kiusaamisen ehkäisyyn keskittyvästä interventiosta.

Laadunarviointi suoritettiin 38 artikkelille, käyttäen MMAT-mittaria vuodelta 2011. Laadunarvioinnin läpäisi 23 artikkelia (N = 23), jotka otettiin varsinaiseen analyysiin. Artikkeleissa esiintyvät, analysoitavat, Pohjoismaiset interventio-ohjelmat olivat KiVa Koulu® (N = 13), OBPP-ohjelma (N = 4), Zero-ohjelma (N = 2), Respect-ohjelma (N = 3) ja PS-ohjelma (N =1). Nämä analysoitiin ja muodostettiin synteesiksi sekä tuloksiksi.

Tulokset ovat vaihtelevia. KiVa Koulu® -ohjelma oli vaikuttava uhriutumisen vähentämisessä sekä tehokas eniten uhriutuneiden tilan parantamisessa. Lisäksi se vaikutti vähentävästi myös kiusaamiseen sekä kyberkiusaamiseen. KiVa Koulu® -ohjelman vaikutus on vahvempi ala- kuin yläkoulussa. Sama ilmiö näkyi myös osassa muita interventio-ohjelmia — ohjelman interventioefekti näyttäisi laskevan, mitä pidemmälle yläkouluasteille siirrytään. OBPP-ohjelma onnistui vähentämään uhriutumista ja kiusaamista niin lyhyemmällä kuin pidemmällä aikavälillä. Respect-ohjelma onnistui vähentämään kiusaamista luokka-asteilla 5–7, muttei enää sitä ylemmillä luokka-asteilla. Ohjelmalla on myös viivästynyt interventiovaikutus poikiin. Zero-ohjelma onnistui vähentämään sekä kiusaamista että uhriutumista, mutta sama tapahtui myös kontrolliryhmässä. PS-ohjelmassa uhriutumisen aste vähentyi vain hieman, mutta koulupinnaaminen oli kasvanut.

Erot olivat vaihtelevia, osa ohjelmista olivat vaikuttavampia kuin toiset. Tutkimus on toistettavissa, tutkittavana olevat aineistot ovat uudelleen tutkittavissa sekä MMAT-mittari on sovellettavissa. Uhkan validiteetille muodostavat kehitysasteella oleva MMAT-mittari sekä tutkimusaineiston vinouma ja tutkimusasetelmien variaatio. Tutkitut interventio-ohjelmat ovat kuitenkin vertailtavissa olevia koulutason interventio-ohjelmia. Tutkimuksen hyöty on ollut tuoda yhteen olemassa olevaa vaikuttavuustulosta kiusaamisen interventio-ohjelmien vaikuttavuudesta. Jatkotutkimuksena on mahdollista tutkia, mitkä tekijät tekevät interventio-ohjelmista vaikuttavia, ja miten interventio-ohjelmien vaikuttavuutta saisi lisättyä yläkoulutasolla. Myös kiusaamistoimintaan liittyvien motivaatiotekijöiden, sekä tutkimuksen laajentaminen kansainväliselle metatutkimustasolle on mahdollista.