Tiivistelmä. Sosiaalisen vastavuoroisuuden arvioiminen on tärkeää, sillä tutkimuksissa on todettu sosiaalisen vuorovaikutuksen taitojen olevan kielihäiriölapsilla heikompia kuin tyypillisesti kehittyneillä lapsilla (Andrés-Roqueta, Garcia-Molina & Flores-Buils, 2021; Botting & Conti-Ramsden, 2000; Conti-Ramsden & Botting, 2004; Hart, Fujiki, Brinton & Hart, 2004; Marton, Abramoff & Rosenzweig, 2005; Mun & Yim, 2021; Puglisi, Cáceres-Assenço, Nogueira & Befi-Lopes 2016). Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus olikin tarkastella 9–12-vuotiaiden kielihäiriölasten sosiaalisen vastavuoroisuuden (sosiaalinen tietoisuus, sosiaalinen kommunikaatio, sosiaalinen kognitio, sosiaalinen motivaatio ja autistiset tottumustavat) taitoja. Tutkimuksessa verrattiin kielihäiriölasten sosiaalisen vastavuoroisuuden taitoja aikaisemmissa tutkimuksissa kuvattuihin tyypillisesti kehittyneiden ja autismikirjon lasten sosiaalisen vastavuoroisuuden taitoihin. Tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi tutkimusmenetelmänä käytetyn SRS-lomakkeen sopivuutta kielihäiriölasten arvioimiseen.

Tutkittavat olivat 9–12-vuotiaita kielihäiriölapsia (N=14), joista 11 oli poikaa ja 3 oli tyttöä. Tutkimus on osa Oulun yliopiston logopedian tutkimusyksikössä toteutettavaa sosiaalisen kommunikaation hanketta. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisten tunnuslukujen (keskiarvo, mediaani, keskihajonta ja vaihteluväli) avulla. Lisäksi tarkasteltiin SRS-lomakkeen osioita, jotka aiheuttavat kielihäiriölapsille haasteita ja osioita, joissa haasteita ei ilmennyt.

Tässä pro gradu -tutkielmassa kielihäiriölasten sosiaalisen vastavuoroisuuden eri osa-alueiden taidot ovat ryhmätasolla pääosin hyvät. Osalla lapsista on kuitenkin autististen tottumustapojen ja sosiaalisen motivaation lieviä tai kohtalaisia vaikeuksia. Sen sijaan sosiaalisen tietoisuuden taidot ovat hyvät kaikilla kielihäiriölapsilla. Kuten sosiaalisen vastavuoroisuuden osa-alueiden taidot, myös SRS-lomakkeen osioiden taidot olivat ryhmätasolla pääosin hyviä. Vaikka ryhmätasolla pisteet ovat pääosin hyviä, on muutama lapsista kuitenkin saanut vaikeuksiin viittaavia pisteitä tietyistä osioista.

Tässä tutkimuksessa ei tule esille, että SRS-lomake sopisi kielihäiriölasten arvioimiseen. SRS-lomake ei tämän tutkielman tulosten perusteella tuo sosiaalisia vaikeuksia esille toisin kuin aiemmat sosiaalista vuorovaikutusta tarkastelleet tutkimukset. Toisaalta, jos halutaan arvioida nimenomaan autismikirjossa yleisesti esiintyvien sosiaalisen vastavuoroisuuden vaikeuksia, voidaan käyttää SRS-lomaketta. Koska otoskoko oli tässä tutkimuksessa pieni, pitäisi tutkimus toistaa suuremmalle määrälle tutkittavia. Lisäksi aihetta olisi tarpeen tarkastella monimenetelmätutkimuksella. Tällöin tulokset olisivat luotettavasti yleistettävissä, ja voitaisiin tehdä pätevä johtopäätös siitä, sopiiko SRS-lomake kielihäiriölasten sosiaalisen vastavuoroisuuden arvioimiseen vai ei.