Tiivistelmä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää suomalaisten vaate- ja tekstiilialan yritysten motiiveja raportoida sosiaalisesta vastuustaan ja siihen liittyviä haasteita. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, mitä ovat sosiaalisen vastuun haasteet suomalaisten vaate- ja tekstiilialan yritysten näkökulmasta.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena käyttäen aineistonkeruumenetelmänä teemahaastattelua. Tutkimuskysymyksiin pyrittiin vastaamaan kuudesta haastattelusta koostuvan aineiston perusteella. Haastateltavat edustavat kuutta eri suomalaista vaate- ja tekstiilialan yritystä. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti käyttäen sidosryhmäteoriaa.

Vaate- ja tekstiilialalla sosiaaliseen vastuuseen kuuluviksi haasteiksi ilmenivät muun muassa Suomessa ja Virossa tapahtuva yhteiskunnan rakennemuutos ja siihen liittyvä koulutetun työvoiman saaminen. Globaalissa toimitusketjussa keskeisenä ongelmana nähdään esimerkiksi elämiseen riittävä palkka, sillä yrityksen ja tuotannon välillä on pitkä välimatka, mikä aiheuttaa kulttuurisia eroja ja kontrollin puutteen.

Sosiaalisen vastuun raportointiin liittyviä motiiveja selitetään sidosryhmäteorian kautta. Motiivit ilmenevät raportin hyödyntäjien, sidosryhmien vaatimusten ja raportoinnin tuomien hyötyjen kautta. Tutkimuksessa ilmeni, että yritysvastuuraportti laaditaan ensisijaisesti kuluttajia ja yritysasiakkaita varten. Sidosryhmäteorian perusteella kuluttajien ja yritysasiakkaiden voidaan siis katsoa olevan vaate- ja tekstiilialan yritysten kaksi vaikutusvaltaisinta sidosryhmää, joiden vaatimusten täyttämisestä yritysvastuuraportti on osoitus. Tutkimuksessa keskeisenä tuloksena löydettiin, että yritys, joka ei laadi yritysvastuuraporttia, ei näe yritysvastuun tuomia hyötyjä. Sen sijaan yritysvastuuraportin laativissa yrityksissä se nähtiin liiketoimintaa kannattavana. Sidosryhmäteoriaan peilaten voidaan osoittaa, että sidosryhmien pelätään vetävän tukensa pois ja siksi yritysvastuuta pidetään tärkeänä riippumatta siitä, raportoiko yritys. Sosiaalisen vastuun raportointiin liittyviä haasteita puolestaan ovat luotettavan tiedon saaminen, resurssien puute ja mitattavuus. Sosiaalisen vastuun raportoinnista ei koeta aiheutuneen haittaa yrityksille.

Tutkimuksen yleistettävyyttä parantaa se, että aiempiin tutkimuksiin ja tilastoihin on viitattu kaikissa tutkimuksen vaiheissa. Tarkasteltava ilmiö on siis sijoitettu osaksi laajempaa yritysvastuuraportoinnin kontekstia, jotta voidaan osoittaa, ettei tutkimustulos ole satunnainen poikkeus. Vastaavia selvityksiä suomalaisten vaate- ja tekstiilialan yritysten yritysvastuuraportoinnista ei kuitenkaan tiedettävästi ole tehty. Tutkimus on ajankohtainen ja sillä on uutuusarvoa.