Tiivistelmä. Ilmastokriisin pysäyttämiseksi fossiilisten polttoaineiden käyttöä on pyritty korvaamaan uusiutuvalla energialla. Esimerkiksi tuulivoiman nopea yleistyminen on kuitenkin toiminut osittain tarkoitusperäänsä vastaan, biodiversiteettiä ja luonnonsuojelua uhaten. Koska tuulivoimaloiden asutukseen kohdistuvat haitat on haluttu minimoida, niitä on rakennettu sellaisille luonnontilaisille alueille, joissa pesivät ja saalistavat monet ihmiseen tottumattomat eläinlajit, kuten maakotka (Aquila chrysaetos) ja merikotka (Haliaeetus albicilla).

GPS-teknologian avulla on saatu paljon uutta ja arvokasta tietoa kotkien reviireistä, lentokorkeuksista ja lajien suosimista sekä välttämistä habitaateista. Kotkayksilön valitseman reviirin koko voi yltää satoihin neliökilometreihin. Maakotkat pesivät ja saalistavat karuissa, jäkäläkankaisissa mäntymetsissä, hyödyntäen lentäessään jyrkillä rinteillä syyntyviä nousuvirtauksia, kun taas merikotkat suosivat rannikkoalueiden tuulisuutta ja vesistöjen vesilintu- ja kalakantoja. Molemmat lajit välttävät ihmisasutuksia, urbaaneja ja teollisuusalueita sekä lajitoverin reviiriä. Reviirin tulisi taata yksilölle sekä onnistunut pesintä ja suotuisat saalistusmahdollisuudet, että välttää uudet häiriöt tai liiallinen kilpailu lajitovereiden kanssa useiden vuosien ajaksi.

Tuulivoimaloiden pystyttämiseen tarvittavat avohakkuut ovat myös osoittautuneet kotkien suosimiksi saalistusalueiksi, mikä on osaltaan houkutellut kotkia tuulivoimala-alueelle. Huonosti suunnitellut tuulivoimalat ovat aiheuttaneet maa- ja merikotkiin kohdistuvaa törmäyskuolleisuutta, habitaattikatoa, reviiriltä pois siirtymistä, sekä kasvaneesta liikenteestä ja rakentamisesta aiheutuvaa häiriötä, joka voi kasvattaa pesinnän epäonnistumisen riskiä ja alentaa kotkapopulaation elinvoimaisuutta.

Pitkäikäisten huippupetojen, kuten kotkien populaatiokokoon vaikuttaa huomattavasti enemmän aikuisten elossa selviytyminen, kuin niiden lisääntymismenestys. Niiden poikastuotto on pientä, joten muutaman prosentin nousu aikuisten kuolleisuudessa voi merkittävästi vaikuttaa populaatiokoon pienenemiseen seuraavien sukupolvien aikana. Koska ravintoverkon huipulla olevat maa- ja merikotka ovat vahvassa vuorovaikutuksessa alempiin trofiatasoihin, niiden kanta toimii tärkeässä roolissa sekä paikallisen ekosysteemin ilmentäjänä että sen säätelijänä.

Tuulivoimaloiden parempaan sijoittamisen suunnitteluun tarvitaan tulevaisuudessa enemmän resursseja, metsänhoidon ja energiasuunnittelun parempaa yhteistyötä sekä paikallisesti kattavampaa lajispesifistä tutkimusta myös näiden vaikeasti havaittavien ja ihmisarkojen eliöiden habitaatinkäytöstä ja ekologiasta. Kotkien liikkeet suhteessa niiden pesään, ydinreviiriin ja laajempaan elinalueeseen ovat paljastaneet GPS-paikantimien avulla yksityiskohtaista tietoa, jota voidaan hyödyntää kyseisten eläinlajien ennaltaehkäisevässä suojelusuunnittelussa.