Tiivistelmä. Tämä kandidaatintyö käsittelee meijeriteollisuudessa käytössä olevia pintapuhtauden mittausmenetelmiä. Työn tavoitteena on selvittää pintapuhtauden mittaamisessa tällä hetkellä vallalla olevia käytäntöjä ja mahdollisia keinoja pintapuhtauden ja tuoteturvallisuuden parantamiseksi. Kiinnostus kohdistuu myös siihen, millaisia mittausmenetelmiä olisi tarpeen kehittää tulevaisuudessa. Meijeriteollisuus on suuri vedenkuluttaja ja ympäristövaikutusten aiheuttaja. Pintapuhtauden validoinnilla voidaan ylläpitää vaadittavaa puhtaustasoa ilman, että suoritetaan tarpeetonta puhdistamista. Tällöin voidaan säästää vettä, energiaa, työtä ja kemikaaleja.

Työssä käydään läpi meijeriteollisuuden puhdistuskäytäntöjä, lainsäädännön asettamia vaatimuksia ja pintapuhtauden mittausperäiseen validointiin käytössä olevia menetelmiä. ATP-bioluminesenssin havaitaan olevan nykyisistä mittausmenetelmistä nopein ja luotettavin meijeriteollisuuden pintapuhtauden mittaamiseen. Tulevaisuudessa voisi olla myös tarvetta kokonaan uudelle mittausmenetelmälle, joka vastaisi ATP-bioluminesenssin tämänhetkisiin puutteisiin.