Tiivistelmä. Käsittelen pro gradu -tutkielmassani englantilaisen filosofi Robin George Collingwoodin historianfilosofisia ajatuksia ja ennen kaikkea historiallisen mielikuvituksen merkitystä. Collingwood osaa yhdistää eri tieteiden vahvuuksia luontevasti toisiinsa. Näin hän tekee filosofian, historian ja metafysiikan kohdalla. Tutkielmassani käsittelen Collingwoodin kiinnostusta historiaan ja sen luonteen tutkimiseen, minkä johdosta käy ilmi, että historiantutkimus on mahdollista historiallisen mielikuvituksen ansiosta. Tutkielmassani vastaan kysymyksiin: Mitä Collingwood tarkoittaa käsitteellä historiallinen mielikuvitus? Mikä on historiallisen mielikuvituksen rooli historioitsijan työssä? Mikä on historiallisen mielikuvituksen paikka Collingwoodin historianfilosofiassa?

Tutkielmani keskeisin lähde on Collingwoodin pitämä virkaanastujaisluento historiallisesta mielikuvituksesta vuonna 1935. Virkaanastujaisluennon lisäksi kävin läpi lukuisia muita Collingwoodin keskeisimpiä teoksia. Tarkoituksenani on tutkielmassani osoittaa, että mielikuvitus ei ole pelkkä synonyymi täysin kuvitelluille ja keksityille ideoille vaan se toimii taiteilijoiden lisäksi niin tiedemiesten kuin historioitsijoiden älyllisenä moottorina. Mielikuvituksen ansiosta äly kykenee muodostamaan päivittäin ihmiselle toimivan ympäristön sekä historioitsijalle ympäristön, missä saada kosketus menneisyyteen. Toisena tarkoituksenani on osoittaa historiallisen mielikuvituksen rooli, joka on huomattavan merkittävä historioitsijan työskennellessä menneisyyden parissa. Tutkimukseni perusteella historiallinen mielikuvitus on monipuolinen ja merkittävä käsite niin historioitsijalle, historiantutkimukselle kuin laajemmin historiatieteelle. Historiallinen mielikuvitus on sekä rajoitettu, havainnollinen, rakenteellinen että kurinalainen a priori mielikuvitus. Nämä yhdessä muodostavat historioitsijalle portaat, joita pitkin kulkea menneisyyden kohteen luokse ja siten aloittaa tämän niin sanottu haastatteleminen ja lopulta historian kirjoittaminen. Historioitsija kykenee historiallisen ajattelun, historiallisen mielikuvituksen ja lukuisten Collingwoodin historianfilosofisten käsitteiden (re-enactment -teoria, kysymyksen ja vastauksen -logiikka, self-knowledge ja kapselointiteoria) avulla rakentamaan ehjän kuvan menneisyydestä. Historiallisen mielikuvituksen kolmen menetelmäsäännön (aika ja paikka, johdonmukaisuus ja todisteiden merkitys) ansiosta historioitsija kykenee tutkimaan menneisyyttä, joka on nykyisyydessä läsnä enää ideaalisena sekä ennen kaikkea saavuttamaan mahdollista todellisuuteen perustuvaa historiallista tietoa.

Tutkielman tekemisen yhteydessä on käynyt ilmi, että historioitsijan mieli, osana pysyvää ihmisluontoa ja synnynnäisesti historiallisena, mahdollistaa niin ajatuksien uudelleen ajattelemisen kuin historiallisen mielikuvituksen käyttämisen. Historiallinen menneisyys verrattuna luonnontieteelliseen menneisyyteen on elävää menneisyyttä, joka on aina osa nykyisyyttä ajatuksellisesti hahmoteltuna. Historiallinen mielikuvitus on se, joka havainnoi, rakentaa ja kritisoi menneisyyttä. Siinä mielessä historiallinen mielikuvitus on yksi historioitsijan keskeisimpiä työkaluja, jonka oikein ymmärrettynä historioitsija voi olla hyvä ja luotettava historioitsija.