Tiivistelmä. Tutkielmani käsittelee amerikansuomalaisen raittiusjärjestön Veljeysseuran julkaisemia Raittiuskansan kalentereita. Tutkimuksessani selvitän, miten Veljeysseura suhtautui omiin onnistumisiinsa ja epäonnistumisiinsa sekä millä tavoilla kirjoittajat suhtautuivat raittiustyön kehittämiseen. Amerikansuomalainen raittiusliike halusi raitistaa yhteiskunnan, joten jäsenet kannattivat alkoholijuomien valmistuksen, kuljetuksen ja myynnin kieltävää kieltolakia. Tämän vuoksi aikarajaus kattaa Yhdysvaltain kansallisen kieltolain voimassaolovuodet 1920–1933. Sisällytän mukaan vuosien 1918–1920 kalenterit, koska Veljeysseuran jäsenistö painottui Yhdysvalloissa erityisesti Michiganin osavaltioon, jossa kieltolaki tuli paikallisesti voimaan jo 1917.

Tutkielmani päälähteenä toimivat Veljeysseuran kustantamat Raittiuskansan kalenterit vuosilta 1918–1934. Täydennän päälähdekokonaisuutta Veljeysseuran vuoden 1920 Käsi- ja sääntökirjalla. Tutkimusmenetelmiin kuuluvat historiallinen lähdekritiikki ja laadullinen sisällönanalyysi. Tutkielmassani historiallinen lähdekritiikki pitää huomioida laajemmassa näkökulmassa, jolloin siinä painottuvat kirjoittajien tavoitteiden analysointi. Lisäksi hyödynnän määrällistä analyysiä, koska kvantitatiivisella metodilla voidaan saada luotettavampi ja havainnollistavampi yleiskuva Veljeysseuran aktiivisten kirjoittajien suhtautumistavoista raittiustyön onnistumisiin, epäonnistumisiin sekä raittiustyön kehittämiseen. Vertailen tuloksia myös aiempiin amerikansuomalaisia ja raittiusliikettä koskeviin tutkimuksiin.

Raittiuskansan kalentereissa merkittäväksi onnistumiseksi koettiin kansallinen kieltolaki. Kirjoittajat kokivat kieltolain onnistuneen yhteiskunnan raitistamisessa, joten lain toimivuutta puolustettiin eniten raittiuden kautta. Kieltolain koettiin onnistuneen taloudellisesti, sillä sen koettiin tuoneen säästöjä yksilölle ja yhteiskunnalle. Kieltolain toimivuutta puolustettiin myös siirtosuomalaisten kunnian, maineen ja moraalin palauttajana, koska lain ajateltiin kohottavan amerikansuomalaisten kunniaa ja korjaavan amerikansuomalaisten vahingoittuneen siveellisen maineen.

Kirjoittajat kokivat Veljeysseuran epäonnistuneen jäsenkadon estämisessä ja siten aktiivisuuden laskussa. Yhdysvaltain kansallisen kieltolain voimaantulon myötä iso osa raittiustyöntekijöistä koki työn tehdyksi ja jätti liikkeen, jättäen näin suuremman vastuun raittiusseurojen työstä jäljelle jääneille jäsenille. Tutkimus osoittaa, että kirjoittajat kokivat järjestönsä epäonnistuneen myös kasvatuksellisessa raittiustyössä. Kasvatuksellinen raittiustyö koettiin epäonnistuneeksi, sillä toisen polven amerikansuomalaiset vieraantuivat raittiusseurojen toiminnasta. Lisäksi kirjoittajat kokivat järjestönsä epäonnistuneen amerikansuomalaisten yhteenliittämisessä, sillä Veljeysseura tavoitteli yhteiskunnan raittiuden lisäksi siirtosuomalaisten yhteenliittymistä.

Raittiuskansan kalentereissa raittiustyön kehittämisen teemoja olivat kasvatuksellinen raittiustyö, raittiustyön elvyttäminen, valistuskirjallisuus, poliittinen aktiivisuus sekä tieteellinen raittiustyö. Kasvatuksellista raittiustyötä lasten ja nuorten parissa pyrittiin kehittämään toivonliittojen ja kotiopintojen kautta. Raittiustyötä pyrittiin elvyttämään raittiuspuhujien avulla, jotka kiersivät Yhdysvalloissa suomalaispaikkakunnilla auttamassa paikallisia raittiustoimijoita aktivoimaan raittiustoimintaa. Raittiustyötä pyrittiin kehittämään myös valistuskirjallisuuden avulla, sillä kirjallisuuden avulla alkoholin haittavaikutusten levittäminen kansan tietouteen oli helppoa ja tehokasta. Lukijoita kannustettiin myös poliittiseen aktiivisuuteen, sillä lukijoita kehotettiin vaikuttamaan kieltolaki äänestyksiin kirjeiden sekä äänestämisen avulla. Lisäksi raittiustyötä kehitettiin lisäämällä tieteellistä raittiustyötä, sillä raittiusasian oikeuttaminen tosiasioiden pohjalta toi raittiustyölle uskottavuutta.