Tiivistelmä. Älykkyystutkimus on monitieteinen tutkimusala. Psykologien lisäksi älykkyyttä tutkii yhä enenemissä määrin ainakin neurotieteilijät ja geneetikot. Neurotiede mahdollistaa esimerkiksi älykkyyden ennustamisen hermoaktivaatiokuvioista ja genetiikka tekee saman yksilön DNA:n sekvensoinnilla, joskin ennustukset ovat vielä melko epätarkkoja.

Psykologien kehittämien älykkyystestien pohjalta on kehitetty g-tekijä, joka tulee testin eri osa-alueiden korrelaatioista. G-tekijä voidaan edelleen jakaa kiteytyneeseen älykkyyteen, joka on eräänlaista kirjanoppineisuutta ja joustavaan älykkyyteen, joka on kykyä ymmärtää ja oppia uusia asioita. Älykkyyden on havaittu olevan vahvasti kytköksissä työmuistiin ja myös prosessointinopeus selittää älykkyyttä jossain määrin.

Vahvimpia älykkyyden ja keskushermoston välisiä korrelaatioita ovat aivojen tilavuus, kuorikerroksen paksuus, aivojen integraatio ja valkean aineen terveys. Aivojen tilavuuden ja kuorikerroksen paksuuden on ajateltu heijastavan suurempaa neuronien määrää ja korkeampaa laskentakapasiteettiä. Aivojen integraatio selittää kuinka hyvin eri aivoalueet ovat yhteydessä toisiinsa. Valkean aineen terveys vaikuttaa ennen kaikkea tiedonsiirtoon aksoneissa. Älykkyyttä ei niinkään selitä yksittäinen aivoalue tai hermoverkosto, vaan kaikkien hermoverkostojen yhtenäinen toiminta ja dynaamisuus.

Älykkyyden variaatiosta noin puolet selittyy eroista perityssä DNA:ssa, joskin geenien osuus älykkyyden arviosta muuttuu huomattavasti varhaislapsuudesta aikuisuuteen. Älykkyyteen vaikuttavien geenien selvittäminen on kuitenkin vaikeaa, sillä keskimääräisen snipin vaikutus älykkyyteen on vain noin 0,005 %. Älykkyyteen yhteydessä olevia riippumattomia genomin laajuisia snippejä on tunnistettu yhteensä 1271. Kyseiset snipit osallistuvat aivojen kehitysprosesseihin ja hermosolujen väliseen kommunikointiin. Tunnistetut snipit selittävät noin 9 % älykkyyden periytyvyydestä. Jotta älykkyyttä voitaisiin arvioida tarkemmin geenien perusteella, tarvittaisiin tutkimuksiin suurempia otoskokoja ja tarkempaa teknologiaa.

Älykkyyden on havaittu olevan yhteydessä yksilön koulutustasoon, ammattiin, tuloihin ja elinajanodotteeseen. Yhteyksien taustalla olevista selittävistä tekijöistä on vaikea saada varmuutta kaikkien vaikuttaessa kaikkiin ja myös kausaalisten suhteiden suuntia on haastavaa selvittää. Selvää kuitenkin on, että älykkyystutkimus tulee kehittymään aineistojen lisääntyessä ja teknologian kehittyessä.