Tiivistelmä. Samankaltaisilla lajeilla voi esiintyä ekolokeroiden päällekkäisyyttä, mikä aiheuttaa kilpailua resursseista. Tämä ei ole tietenkään hyväksi kummallekaan lajille, joten lajit voivat yrittää välttää kilpailua resurssien jakamisella. Yksi esimerkki lähisukuisista lajeista ovat metsäkanalinnut Fennoskandiassa. Tutkielmassani tavoitteenani on selvittää näistä kolmen ekologisesti lähimmän metsäkanalinnun, metson, teeren ja pyyn, resurssien jakamista. Nämä kaikki elävät havumetsässä. Aion selvittää kuinka paljon yhtäläisyyksiä ja eroja näiden kolmen lajin habitaatin- ja ravinnonkäytössä sekä lisääntymiskäyttäytymisessä esiintyy. Tutkielmani mukaan näillä kolmella lajilla esiintyy resurssien jakamista. Varsinkin habitaatin suhteen lajit suosivat erilaisia ympäristöjä. Pyy on habitaattispesialisti, joka asuttaa tiheitä metsiä, joissa sijaitsee säännöllisin välein aukkoja. Metso taas suosii avoimempaa ympäristöä, ja asuttaa kliimaksivaiheen boreaalisia metsiä, joissa on keskinkertainen latvuston peittävyys. Teerellä on näistä lajeista laajin ekolokero. Se asuttaa nuoren sukkession havu- ja koivumetsiä. Poikueympäristöjen suhteen lajit suosivat samankaltaista ympäristöä, jossa on suojaa ja ruokaa riittävästi. Erityisesti mustikka on tärkeä kasvi. Kesäravinto näillä lajeilla on aika samanlaista, mutta talviravinto eroaa kaikilla kolmella lajilla. Metso syö pääasiassa männynneulasia, pyy lepän urpuja sekä silmuja ja teeri koivun urpuja sekä silmuja. Tämä on aika ymmärrettävää. Kesällä ravintoa on runsaasti tarjolla, eikä siitä tarvitse kilpailla. Talvella ravinnon ollessa harvemmassa lajit ovat evoluution myötä sopeutuneet ruokailemaan eri puulajeissa ja siten välttäneet kilpailua niukoista resursseista. Lisääntymisen suhteen pyy eroaa selvästi teerestä ja metsosta. Se on yksiavioinen eikä sillä ole samanlaista soidinsysteemiä kuin metsolla ja teerellä. Lisääntyminen tapahtuu tiheissä metsissä, joten vokaaliset elementit ovat visuaalisia tärkeämpiä. Metso ja teerikin eroavat jonkun verran toisistaan. Teeri on samankaltaisempi muiden soitimella esiintyvien lintujen kanssa. Se suosii avoimia alueita ja muodostaa muuttumattomat reviirit ennen soidinten alkua. Metso taas suosii metsäisempiä alueita eikä muodosta muuttumattomia reviireitä ennen soidinten alkua. Teeren soitimet myös ovat isompia, ehkäpä juuri avoimemman ympäristön takia. Suurempi porukka kun tarjoaa parempaa turvaa pedoilta. Pesinnän suhteen lajit ovat samankaltaisia. Pesä on vain maassa oleva kuoppa ja koiraat eivät osallistu poikasten kasvattamiseen. Haudonnan aikana naaras on lähes koko ajan pesällä, mutta poikasten kuoriuduttua pesä jätetään, sillä poikaset ovat pesäpakoisia. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että nämä kolme lajia toteuttavat resurssien jakamista, erityisesti habitaatin ja talviravinnon suhteen. Näiden kolmen lajin resurssien jakaminen on yksi hyvä esimerkki, miten lajit joutuvat suorittamaan resurssien jakamista pystyäkseen elämään samassa biotoopissa pohjoisella alueella, jossa resurssit ovat niukat.