Tiivistelmä. 1900-luvun alussa perinnöllisesti leviävän degeneraation, eli yksilöiden henkisen ja fyysisen rappeutumisen pelko oli länsimaisissa vahvasti läsnä. Kasvaneiden rikollis- ja mielisairaustilastojen valossa degeneraatio näytti alati kasvavan uhaten tuhota kansakunnat hiljalleen sisältäpäin. Helpotus tähän kansanterveydelliseen aikapommiin löydettiin eugeniikasta (rotuhygieniasta), joka tähtäsi huonompien ominaisuuksien omaavien yksilöiden määrän rajoittamiseen mm. avioliittokieltojen ja pakkosterilisaation avulla. Suomessa valtion harjoittama eugeniikka kulminoitui vuonna 1935 annettuun pakkosterilointilakiin, jota jälleen kiristettiin vuonna 1950. Pakkosterilisaatiolain nojalla tuhansilta kehitysvammaisilta, mielenterveyspotilailta, ”tylsämielisiltä”, sekä kevytkenkäisiksi leimatuilta naisilta vietiin väkipakolla kyky saada lapsia.

Tämä tutkimus tarkastelee rotuhygienisten toimien kannattamista ja puolestapuhumista yhden suomalaisen naisten johtaman kristillisiin arvoihin nojaavan järjestön näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitetään mikä sai Valkonauha-järjestön kannattamaan eugeniikkaa, sekä paneudutaan sen sukupuolittumiseen ja kiinnittymiseen tiettyihin yhteiskuntaluokkiin.