Tiivistelmä. Stressi on reaktio akuuttiin ja yllättävään tilanteeseen, josta yksilö pyrkii selviytymään mahdollisimman hyvin. Lyhytaikainen stressi auttaa yksilöä suoriutumaan paremmin hätätilanteissa, kun taas pitkittyessään se altistaa elimistön jatkuvasti ylikuormitustilalle. Stressi häiritsee elimistön homeostaasia eli tasapainoa. Stressireaktiossa hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-akseli aktivoituu ja elimistö erittää glukokortikoideja, kuten kortisolia ja kortikosteronia. Tutkielman tavoitteena on selvittää kirjallisuuden avulla 1) millaisia muutoksia stressi aiheuttaa luonnonvaraisissa eläimissä ja populaatioissa, 2) miten stressiä tutkitaan niillä, 3) luontaisen saalistusriskin aiheuttamia vaikutuksia sekä 4) mitä muutoksia metsästysstressi aiheuttaa hirvieläinten fysiologiaan ja käyttäytymiseen.

Saaliseläimille aiheutuu stressiä luontaisten petoeläinten aiheuttamana. Saalistusriski aiheuttaa myös monia käyttäytymiseen, fysiologiaan sekä populaatiodynamiikkaan liittyviä muutoksia. Petoeläinten vaikutukset saaliseläimeen tai saalispopulaatioon voivat olla pitkäkestoisiakin. Saalistusriski lisää valppautta, vähentää ravinnonhakua sekä saa usein myös vaihtamaan elinympäristöä. Populaatiotasolla saalistusriskin aiheuttama stressi voi vaikuttaa lisääntymiseen heikentämällä jälkeläisten kasvua ja kehitystä.

Metsästys aiheuttaa hirvieläimille merkittävää stressiä, joka vaikuttaa niiden hyvinvointiin ja kelpoisuuteen. Metsästysstressi muistuttaa saalistusriskin aiheuttamaa stressiä, mutta tässä tapauksessa petoeläimenä onkin ihminen. Metsästyksen vaikutukset voivat vaihdella metsästystaktiikan mukaan, koska aktiiviset metsästysmenetelmät aiheuttavat enemmän stressiä kuin passiiviset menetelmät. Esimerkiksi koiran käyttö metsästyksen apuna näyttää lisäävän hirvieläinten kokeman stressin määrää verrattuna kyttäyspyyntiin. Tutkimuksissa hirvieläimet ovat kuitenkin antaneet viitteitä sopeutumisesta metsästyskauden aikaiseen stressiin.

Metsästys vaikuttaa hirvieläinten fysiologiaan. Sydämen syketiheys ja ruumiinlämpötila nousevat ja hormonitasot muuttuvat. Korkea sydämen syke ja ruumiinlämpötila voivat olla jopa hengenvaarallisia hirvieläimille pitkittyessään. Fysiologiset muutokset ovat jatkumoa käyttäytymisen muutoksille. Hirvieläimet lisäävät aktiivisuuttaan sekä tarvitsevat pidemmän lepoajan metsästystilanteen jälkeen. Hirvieläinten kiima-aika sijoittuu juuri samoihin aikoihin kuin metsästyskausi alkaa, joten käyttäytymisen muutoksia on vaikea erottaa, mitkä johtuvat kiimasta ja mitkä metsästyksestä.

Vaikka metsästys on stressaavaa hirvieläimille, muut ihmisen toimet, esimerkiksi ajoneuvot ja asutuksen läheisyys, voivat olla vielä haitallisempia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ei-tappavat metsästysvammat ovat vähemmän haitallisia kuin muut traumatilanteet, esimerkiksi ajoneuvon kanssa törmääminen tai aitaan takertuminen. Metsästys ei välttämättä olekaan ihmisen toimista pahin stressin aiheuttaja hirvieläimille niin kuin on luultu.