Tiivistelmä. Seksuaalikasvatus on tärkeä ja moniulotteinen osa kaikkea kasvatusta. Se pitää sisällään muun muassa tunne- ja turvataitoja sekä ikätasoista tietoa seksuaalisuudesta, seksistä ja sukupuolesta. Seksuaalikasvatuksen moninaisuus tarkoittaa sitä, että kaikenlaiset ihmiset, identiteetit ja tilanteet otetaan huomioon kasvatuksessa niin, että jokainen lapsi ja nuori saa laadukasta, tasa-arvoista ja riittävää kasvatusta sukupuoli-identiteetistä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tuoda esiin moninaisuuden huomioonottamista alakoulun seksuaalikasvatuksessa ja asenneilmapiirissä, purkaa vähemmistöjen ja enemmistön välistä me-he-asetelmaa sekä analysoida sitä, millaista representaatiota, kielenkäyttöä ja asenteellisuutta löytyy alakoulun oppimateriaalista seksuaalikasvatuksen teemoista. Tutkimuskysymyksenämme on ”Miten seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus esitetään alakoulun seksuaalikasvatuksessa ja sen oppimateriaaleissa?”.

Tutkielman aineistona on käytetty useita alakoulun oppikirjoja, seksuaalikasvatuksen ammattilaisten teoksia, kasvattajille tarkoitettuja seksuaalikasvatuksen oppaita sekä kvalitatiivisia tutkimuksia sekä Suomesta että ulkomailta. Materiaalien pohjalta tehdyissä havainnoissa korostui seksuaalikasvatuksen hyvinvointia lisäävä merkitys, vähemmistöjen kokema syrjintä tai representaation puute sekä sukupuolinormien ahtaus. Tarkastelussa oli alakoulun oppikirjoja 2000-luvun alusta tähän päivään, ja niissä esille nousi vanhentunut kielenkäyttö sekä heteronormatiivisuus, joka varjostaa seksuaalikasvatusta yleisesti.

Johtopäätöksinä voidaan todeta, että alakoulun seksuaalikasvatuksen sisällöissä on hyvä kehityssuunta, mutta edelleen paljon puutteita representaatiossa ja kielenkäytössä. Opetussuunnitelma linjaa seksuaalikasvatuksen löyhästi, ja vastuu jää liikaa yksittäisten opettajien harteille. Jotta laadukas ja moninaisuuden huomioiva seksuaalikasvatus voi toteutua, tarvitaan järjestelmällistä koulutusta, osaamista sekä motivaatiota näiden teemojen sisällyttämiseksi osaksi koulun arkea ja toimintakulttuuria.