Tiivistelmä. Viime vuosikymmeninä allergiat ja muut autoimmuunitaudit ovat lisääntyneet huomattavasti länsimaissa ja urbaaneissa ympäristöissä samanaikaisesti hygienian ollessa korkeaa tasoa. Ilmiötä, jossa infektiotaudit ovat vähentyneet, mutta autoimmuunitaudit ja pitkäaikaiset tulehdukselliset sairaudet lisääntyvät, kutsutaan hygieniahypoteesiksi. Tässä tutkielmassa selvitän kirjallisuuden avulla ympäristön mikrobiomin ja ihmisen immuunijärjestelmän toiminnan yhteyttä, sekä miksi luontokontakti on niin tärkeää, sekä miten siihen voisi vaikuttaa oman toiminnan ja kaupunkisuunnittelun kautta.

Lisääntyneet autoimmuunitaudit kertovat häiriintyneestä immuunijärjestelmästä. Jotta immuunijärjestelmä osaa tunnistaa vaarattomat ja reagoimista vaativat kohteet, tarvitsee se jatkuvaa altistusta erilaisilta mikrobeilta. Ylläpidämme immuunijärjestelmäämme jatkuvasti, mutta erityisen tärkeää mikrobialtistus on lapsuudessa järjestelmän kehittyessä. Lisääntyneet immuunijärjestelmän häiriöt kaupunkimaisessa ympäristössä johtuvat muun muassa erilaisten mikrobien häviämisestä kaupunkiympäristöissä ja luonnonmikrobialtistuksen vähentyessä.

Autoimmuunitautien lisääntymistä ilmenee etenkin kaupunkimaisissa ympäristöissä. Elinympäristöllä on siis merkitystä esimerkiksi ihon mikrobikannan kehittymiseen ja sitä kautta immuunijärjestelmän toimintaan. Yleisesti metsät ja maatalousalueet nähdään parempina vaihtoehtoina mikrobialtistuksen kannalta kuin kaupungit, sillä maaseudulla luonnon mikrobiomi on usein monimuotoisempaa. Mikrobidiversiteetti vaihtelee kuitenkin myös kaupunkimaisten ja maaseutumaisten alueiden sisällä. Tärkein tekijä monimuotoisen luonnonmikrobiomin kannalta on yleinen monimuotoisuus, joka ylläpitää myös mikrobien diversiteettiä. Diversiteettiä eri tasoilla voi tuoda myös kaupunkisuunnitteluun luomalla monimuotoisia viheralueita, jotka mahdollistavat mikrobialtistuksen. Erilaisiin luontoon ja rakennettuihin viheralueisiin perustuvat ratkaisut paransivat mikrobistoa ja immuunijärjestelmän toimintaa päiväkodeissa. Kaupunkisuunnittelun avulla vastaavia hyvinvointia tukevia alueita voisi muodostaa myös urbaaneille alueille.