Tämän tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka perusteella voidaan arvioida ja kehittää biologisesti ja taloudellisesti tehokkaita energia- ja valkuaisruokintastrategioita maitorotuisille sonneille, jotka kasvatetaan yli 300 kg:n teuraspainoihin nurmisäilörehuun perustuvalla ruokinnalla. Toisena tavoitteena oli tarkastella Suomessa tällä hetkellä käytössä olevien energia- ja valkuaisruokintasuositusten soveltuvuutta maitorotuisten sonnien ruokintaan. Kolmantena tavoitteena oli selvittää nurmisäilörehu- vilja-pohjaisilla ruokinnoilla ruokittujen sonnien fosforin saantia suhteessa nykyisiin fosforiruokintasuosituksiin. Ensimmäisen osakokeen tarkoituksena oli määrittää väkirehutason ja valkuaislisän vaikutus maitorotuisten sonnien kasvuun, rehun syöntiin, rehun hyväksikäyttöön ja ruhon laatuun seosrehuruokinnalla. Kokeen sonnit ruokittiin nurmisäilörehulla ja litistetyllä ohralla kolmella eri väkirehutasolla (väkirehua 30, 50 tai 70 % ruokinnan kuiva-aineesta). Kaikilla kolmella väkirehutasolla puolet eläimistä sai väkirehuna pelkkää ohraa ja puolet eläimistä sai myös valkuaislisän (rypsi). Sonnien päiväkasvu ja ruhojen rasvaisuus lisääntyivät lineaarisesti väkirehutason noustessa. Rypsilisällä ei ollut vaikutusta sonnien tuotantotuloksiin. Toisen osakokeen tavoitteena oli selvittää integroidun tärkkelys-etanoliteollisuuden sivutuotteena syntyvän ohrarehun käyttöä kasvavien sonnien seosrehuruokinnassa. Kontrolliruokinta sisälsi ainoastaan nurmisäilörehua (46 % kuiva-aineesta) ja ohraa (54 %) koko ruokintakokeen ajan. Kolmella muulla ruokinnalla väkirehu sisälsi ohraa 50 % ja ohrarehua 50 % kuiva-aineesta siihen saakka, kunnes sonnit saavuttivat 450 kg elopainon. Tästä elopainosta ylöspäin väkirehussa oli ohraa 75, 50 tai 25 %, ja vastaavasti ohrarehua 25, 50 tai 75 % väkirehun kuiva-aineesta. Kaikilla ruokinnoilla eläimet saivat vapaasti seosrehua, ja väkirehuprosentti oli kaikilla ruokinnoilla sama (54 %) koko kokeen ajan. Sonnien rehun syönti lisääntyi, kun ohrasta 25 tai 50 % korvattiin ohrarehulla, mutta 75 % korvaus vähensi rehun syöntiä. Ohran osittainen korvaaminen ohrarehulla heikensi hieman kasvutuloksia, ja teurasprosentti ja ruhojen rasvaisuus pienenivät. Tulosten perusteella kasvavan sonnin väkirehuannoksesta on mahdollista korvata enintään 50 % ohrarehulla. Ohrarehun käytön ratkaisee kuitenkin viime kädessä sen hinta suhteessa muihin väkirehuihin. Kolmannen osakokeen tavoitteena oli selvittää maitorotuisten sonnien lisävalkuaisen tarvetta, kun eläimiä ruokitaan keskinkertaisesti sulavaan nurmisäilörehuun (tutkimuksessa oli tavoitteena D-arvo 65) ja ohrapohjaiseen väkirehuun perustuvalla seosrehulla. Koe toteutettiin neljällä erilaisella koeruokinnalla. Koeruokinnat erosivat toisistaan valkuaisruokinnan koostumuksen osalta. Kontrolliruokinta sisälsi syyssadosta korjattua nurmisäilörehua (toteutunut D-arvo 65,3 %) (45 % kuiva-aineesta), ohraa (27,5 %) ja ohrarehua (27,5 %) ilman valkuaislisäystä. Kolme valkuaislisäyksen sisältänyttä koedieettiä olivat (1) rypsirouhe, (2) tiivistetty tärkkelysrankki ja (3) ohravalkuaisrehun (90 % tuorepainosta) ja tiivistetyn tärkkelysrankin (10 %) seos. Kaikilla kolmella valkuaislisäyksen sisältäneellä ruokinnalla raakavalkuaislisäys oli 170 g/pv eläintä kohti, jolloin väkirehun raakavalkuaispitoisuus nousi 9 % kontrolliruokintaan verrattuna. Kaikki eläimet ruokittiin vapaasti seosrehulla. Ruokinnalla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta sonnien nettokasvuun, rehun hyväksikäyttöön eikä ruhon teuraslaatuun. Tutkimuksen perusteella sulavuudeltaan keskinkertaista nurmisäilörehua käytettäessä valkuaislisälle ei näytä tulevan merkittävää tuotosvastetta yli puolen vuoden ikäisten maitorotuisten sonnien seosrehuruokinnassa, jos säilörehu on säilönnälliseltä laadultaan hyvää ja seoksessa käytetään väkirehua yli puolet kuiva-aineesta. Neljännen osakokeen tarkoituksena oli määrittää väkirehuna käytettävän viljalajin (ohra vs. kaura) ja valkuaislisän vaikutus maitorotuisten sonnien kasvuun, rehun syöntiin, rehun hyväksikäyttöön ja ruhon laatuun erillisruokinnalla. Kokeessa oli kolme erilaista viljaväkirehua (pelkkä ohra, ohran ja kaura seos sekä pelkkä kaura). Kaikilla kolmella viljaruokinnalla puolet eläimistä sai väkirehuna pelkkää viljaa ja puolet eläimistä sai myös valkuaislisän (rypsi). Kauran ohraa heikommasta energia-arvosta ja sitä kautta eläinten pienemmästä energian saannista johtuen ohran korvaaminen kauralla heikensi hieman sonnien päiväkasvua ja rehun hyväksikäyttöä. Kauran käytön järkevyyden sonnien ruokinnassa ratkaisee sen hinta suhteessa muihin käytettävissä oleviin väkirehuihin. Rypsilisällä ei ollut vaikutusta sonnien tuotantotuloksiin. Valkuaislisällä ei saavutettu merkittävää tuotosvastetta yhdessäkään osakokeessa. Näin ollen valkuaislisän antaminen yli puolen vuoden ikäiselle maitorotuiselle sonneille on tarpeetonta, kun eläimet ruokitaan hyvälaatuisella säilörehulla (Darvo yli 65 %, rehun säilönnällinen laatu hyvä) ja viljapohjaisella väkirehulla kohtuullisin väkirehutasoin (väkirehuprosentti 30 70 %). Ruokintakokeiden aikana sonnien laskennallinen energian saanti oli keskimäärin 10 % suurempi kuin mitä nykyiset ruokintasuositukset edellyttävät kokeissa toteutuneilla kasvutasoilla. Tämän tuloksen perusteella on olemassa tarve päivittää meillä nykyisin käytössä olevat kasvavien sonnien energiaruokintasuositukset. Sonnien laskennallinen ohutsuolesta imeytyvän valkuaisen (OIV) saanti oli kokeiden aikana keskimäärin 38 % korkeampi nykyisiin ruokintasuosituksiin verrattuna. On mahdollista, että nykyisin Suomessa käytössä oleva OIV-PVT järjestelmä ei ole optimaalinen valkuaisarvojärjestelmä yli puolen vuoden ikäisille kasvaville naudoille. Ruokintakokeiden perusteella tehdyt laskelmat osoittavat, että useimmissa tapauksissa yli puolen vuoden ikäiset sonnit saavat perusrehuista (nurmisäilörehu, vilja) tarpeisiinsa nähden riittävästi fosforia. Näin ollen lisäfosforin tarjoaminen kivennäisrehujen kautta ei ole tarpeen. Myös lisävalkuaisen antaminen lisää fosforin ylijäämää ruokinnassa, koska valkuaisrehujen fosforisisältö on yleensä säilörehua ja viljaa selvästi korkeampi.