Kotieläinten käyttäytymis- ja hyvinvointitiedon tarve on jatkuvasti kasvanut. Kasvava tiedontarve liittyy lypsykarjataloudessa yksikkökoon suurenemiseen; eläimiä pidetään yhä useammin ryhmissä ja yhden hoitajan vastuulla on yhä suurempi määrä eläimiä. Tämä väitöskirja tarjoaa tietoa nuorten nautojen sosiaalisen ympäristön sekä ihmiskontaktin vaikutuksista eläinten käyttäytymiseen ja hyvinvointiin. Väitöskirjatyö perustuu kahteen eläinkokeeseen, jotka tehtiin ranskalaisen INRA:n ja MTT:n yhteistyönä. Ensimmäisessä kokeessa tutkittiin, ovatko pareittain kasvaneet vasikat vähemmän stressaantuneita kuin yksilökarsinassa kasvaneet ja voiko positiivinen kontakti hoitajan kanssa osittain korvata lajitoverin seuran vasikoilla. Toisessa kokeessa tutkittiin toistuvan ryhmittelyn vaikutusta pareittain kasvatettujen hiehojen sosiaaliseen käyttäytymiseen, reaktiivisuuteen, stressifysiologiaan ja kasvuun. Pareittain kasvatetut vasikat ovat yksilökarsinassa kasvatettuja vähemmän stressaantuneita, mutta hieman vaikeampia käsitellä. Hyväkään ihmiskäsittely ei korvaa lajitoverin seuraa, mutta positiivista kontaktia hoitajalta saaneet vasikat lähestyvät ihmistä nopeammin kuin minimikontaktia saaneet vasikat. Hyvä ihmiskäsittely on tehokasta sekä pari- että yksilökarsinassa kasvaneille vasikoille. Toistuvasti ryhmitellyt hiehot ovat aggressiivisempia toisilleen verrattuna hiehoihin, jotka ovat vasikasta saakka kasvaneet yhdessä. Toistuva ryhmittely vaikuttaa kuitenkin hiehojen reaktiivisuuteen vähentävästi verrattuna samojen parien kanssa kasvaneisiin hiehoihin. Ryhmäkasvatus edistää vasikoiden hyvinvointia ja ryhmittelyn tuomasta sosiaalisesta kokemuksesta on hyötyä hiehoille. Naudoilla on eri ikäkausina erilaisia sosiaalisia tarpeita, jotka tulisi tuotanto-olosuhteissa huomioida.