Maamme viljellystä peltoalasta noin 100 000 ha on laitumia. Laidun on märehtijöiden luonnollista ravintoa, tuottajan kannalta halvinta rehua ja toiseksi tärkein karkearehu lypsylehmien ruokinnassa. Noin 75 90 % lehmän syömästä typestä palaa ulosteiden mukana takaisin laitumelle ja ravinteet kiertävät maan, ilman, kasvuston, eläimen ja ulosteiden kehässä. Sontakasojen ja virtsalaikkujen paikallinen typpikuormitus on suuri, joten sekä huuhtoutumista että kaasumaisia päästöjä tiedetään syntyvän. Typpihävikki on paitsi haitta ympäristölle, myös taloudellinen tappio viljelijälle. Tämän tutkimuksen tavoite oli selvittää laitumen typpikierron volyymit sekä tärkeimmät hävikkikohdat pohjoisissa olosuhteissa. Tutkimukset tehtiin pääosin MTT:n Maaningan toimipisteen lysimetrikentällä. Laitumen typen hyväksikäyttö on heikko verrattuna niittonurmien typen hyväksikäyttöön. Hyväksikäyttöä heikentää entisestään runsas valkuaispitoisen väkirehun käyttö. Nurmikierrossa typen immobilisaatio/ mineralisaatio -suhde muuttuu jatkuvasti uusimisen ja nurmivuosien aikana, siksi pitkäaikaisille nurmille tyypillistä tasapainotilaa, jossa input ja output ovat yhtä suuria, ei koskaan saavuteta. Typpeä kumuloituu kyntökerrokseen nurmivuosien aikana ja sitä vapautuu nurmen uusimisen jälkeen, joten uusimisen jälkeen kylvetty uusi kasvusto ei tarvitse lisätyppilannoitusta. Talven aikana maan mikrobitoiminta hidastuu, mutta ei pysähdy kokonaan. Sen sijaan veden liikkeet ovat jäisessä maassa vähäisiä ja nitraattityppeä kumuloituu pintamaahan. Suurin huuhtoutumispulssi tuleekin keväällä, kun runsaasti vettä sisältävä lumi sulaa. Huuhtoutuminen on erityisen runsasta uusimisen jälkeen. Sen sijaan pintavalunnan merkitys typen osalta on vähäinen. Talvenkestävän valkoapilalajikkeen käyttö laitumessa typpilannoituksen sijaan vähensi typen huuhtoutumista. Valkoapilalaitumen tuottavuus oli lähes yhtä hyvä kuin lannoitetun heinälaitumen. Eritteistä haihtuneet ammoniakin määrä oli pienempi kuin aiemmissa arvioissa on esitetty. Laitumen merkitys ammoniakkipäästöjen lähteenä Suomessa on olematon. Myös typpioksiduulin päästömäärä on aiemmin yliarvioitu. Lehmien juomapaikalle kertyy paljon ulosteita ja tallaus hävittää kasvuston ja rikkoo pintamaan huokosrakenteen, mikä johtaa sekä huuhtoutumisen että kaasumaisten päästöjen lisääntymiseen. Tulosten perusteella nurmien ympäristövaikutuksia tutkittaessa on erittäin tärkeää ottaa mukaan koko nurmikierto, koska päästöjen osuudet vaihtelevat huomattavasti kierron eri ajankohtina.